@ Levi

Säätiedotus: viime viikolla oli kylmä -15- -25. Nyt kun sisko kertoili että Porissa on -23, täällä on mukava -7. Ja lunta on. Ja pimeää. Ja kaikesta nautin ihan suunnattomasti. Maisemat on mahtavat. Pakkasessa parasta on, ettei paljon tarvi miettiä mitä pistää päälleen ulos lähtiessään, toppavaatteet rulez.

Viikko on hurahtanut silmissä pääasiassa olen ulkoillut kämppikseni, armaan kaverini Taijan koiran Bossen kanssa ja nähnyt vanhoja ja uusia kavereita. Kylpylähotellin kampaamon testasin heti.Tosi kiva paikka, kylpylämäinen tyylikäs sisustus ja iloiset osaavat työntekijät. Itse asioin tietenkin Taijalla, päästä tuli mainio. Myös kylpylässä on tullut lilluttua.
Vierailin myös paikallisella ratsastuskoululla ja vastaanotto oli mitä parhain. Minut toivotettiin sakkiin lämpimästi tervetulleeksi, hevonen alle ja menoksi, tai no, hevonen oli laiskanpulskeaa sorttia eikä ollut aivan samaa mieltä tuosta kaasusta :DD Heti sain myös liudan numeroita ja vinkkejä työnhakuun. Vielä ei työkuviot tosin ole aivan selvillä, mutta I'm working on it.

Viikonloppuna piti tietenkin käydä yöelämässä, kivaa oli. Eilen Taija teki PORONKÄRISTYSTÄ ja minä siihen kylkeen muusia. Käristyksestä tuli yllättäen pienistä epäilyksistä huolimatta hyvää. Ensimmäinen kommenttini oli "en tiennytkään että poro ja kebab maistuu samalta, tosi hyvää".

Kuvia ei nyt vielä ole tullut räpsittyä, ehkäpä tänään voisi lähteä ulkoiluttamaan kameraa..

Ajan tasausta

Blogini onkin saanut pölyyntyä aivan rauhassa jo hyvän tovin. Oli hauska lukea vanhoja kirjoituksia ja palautella unohdettuja asioita mieleen.

On aika saattaa tilanne nopeasti tasalle:
Palasin Ausseista 7/2009
Löysin 11/2009 kivan miehen, johon rakastuin (tai ainakin ihastuin) päätä pahkaa ja sen enempää miettimättä muutin Valkeakoskelle, tuttujen kesken Koskiin, kuluisaan ikiaikaiseen hajuistaan kuuluisaan tehdaskaupunkiin (tosin enää ei tehtaat haise) Mansikkapaikaksikin joku markkinamies on keksinyt tätä pientä harmata kaupunkia Tampereen takana mainostaa.
Valmistuin Fysioterapeutiksi(AMK)6/2010 ja aloitin onnekkaiden sattumusten kautta heti oman alan työt Valkeakosken terveyskeskuksessa. Elämä näytti olevan mallillaan kunnes minun ja poikakaverini tarina ei saanut onnellista loppua niinkuin olin kuvitellut, vaan kesäkuun myötä loppui myös suhteemme.

Kesä, syksy ja kuluva alkutalvi ovat olleet hyvinkin harmaata aikaa, yksikseen on ollut aikaa rypeä omassa surkeudessa liikaakin, kaivata perhettä ja kavereita ja hevosia. Asiat on saanut tolkuttomat mittasuhteet ja koko likka on rapistunut. Aiemmin ei minulta liiemmin ole kyyneleitä herunut, nykyisin huomaan olevani tilanteen kuin tilanteen itkupilli. No, kiva huomata että kyynelkanavat löytyy.

Minulle hyvin epätyypillinen surkeus sai havahtumaan: jotain oli tehtävä. Syyskuun kesälomalla Levillä parhaan, jo lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa vuokrasimme mökin Leviltä hetken mielijohteesta marraskuun alusta alkaen talvikaudeksi. Kaveri muutti ja aloitti työt marraskuun alusta, minä muutan tulevana keskiviikkona.

Viikonloppuna pakkasin taas asuntoni pakettiautoon ja huonekalut vanhempieni luokse Huittisiin. Tänään kävin jättämässä haikeat hyvästit rakkaille lähimmille ystävilleni Valkeakoskella. Ei se siis aivan mätä paikka ole, onnekkaasti tutustuin moneen ihanaan ihmiseen, jotka sisällytän tulevaisuudessakin elämääni.