@ Levi

Säätiedotus: viime viikolla oli kylmä -15- -25. Nyt kun sisko kertoili että Porissa on -23, täällä on mukava -7. Ja lunta on. Ja pimeää. Ja kaikesta nautin ihan suunnattomasti. Maisemat on mahtavat. Pakkasessa parasta on, ettei paljon tarvi miettiä mitä pistää päälleen ulos lähtiessään, toppavaatteet rulez.

Viikko on hurahtanut silmissä pääasiassa olen ulkoillut kämppikseni, armaan kaverini Taijan koiran Bossen kanssa ja nähnyt vanhoja ja uusia kavereita. Kylpylähotellin kampaamon testasin heti.Tosi kiva paikka, kylpylämäinen tyylikäs sisustus ja iloiset osaavat työntekijät. Itse asioin tietenkin Taijalla, päästä tuli mainio. Myös kylpylässä on tullut lilluttua.
Vierailin myös paikallisella ratsastuskoululla ja vastaanotto oli mitä parhain. Minut toivotettiin sakkiin lämpimästi tervetulleeksi, hevonen alle ja menoksi, tai no, hevonen oli laiskanpulskeaa sorttia eikä ollut aivan samaa mieltä tuosta kaasusta :DD Heti sain myös liudan numeroita ja vinkkejä työnhakuun. Vielä ei työkuviot tosin ole aivan selvillä, mutta I'm working on it.

Viikonloppuna piti tietenkin käydä yöelämässä, kivaa oli. Eilen Taija teki PORONKÄRISTYSTÄ ja minä siihen kylkeen muusia. Käristyksestä tuli yllättäen pienistä epäilyksistä huolimatta hyvää. Ensimmäinen kommenttini oli "en tiennytkään että poro ja kebab maistuu samalta, tosi hyvää".

Kuvia ei nyt vielä ole tullut räpsittyä, ehkäpä tänään voisi lähteä ulkoiluttamaan kameraa..

Ajan tasausta

Blogini onkin saanut pölyyntyä aivan rauhassa jo hyvän tovin. Oli hauska lukea vanhoja kirjoituksia ja palautella unohdettuja asioita mieleen.

On aika saattaa tilanne nopeasti tasalle:
Palasin Ausseista 7/2009
Löysin 11/2009 kivan miehen, johon rakastuin (tai ainakin ihastuin) päätä pahkaa ja sen enempää miettimättä muutin Valkeakoskelle, tuttujen kesken Koskiin, kuluisaan ikiaikaiseen hajuistaan kuuluisaan tehdaskaupunkiin (tosin enää ei tehtaat haise) Mansikkapaikaksikin joku markkinamies on keksinyt tätä pientä harmata kaupunkia Tampereen takana mainostaa.
Valmistuin Fysioterapeutiksi(AMK)6/2010 ja aloitin onnekkaiden sattumusten kautta heti oman alan työt Valkeakosken terveyskeskuksessa. Elämä näytti olevan mallillaan kunnes minun ja poikakaverini tarina ei saanut onnellista loppua niinkuin olin kuvitellut, vaan kesäkuun myötä loppui myös suhteemme.

Kesä, syksy ja kuluva alkutalvi ovat olleet hyvinkin harmaata aikaa, yksikseen on ollut aikaa rypeä omassa surkeudessa liikaakin, kaivata perhettä ja kavereita ja hevosia. Asiat on saanut tolkuttomat mittasuhteet ja koko likka on rapistunut. Aiemmin ei minulta liiemmin ole kyyneleitä herunut, nykyisin huomaan olevani tilanteen kuin tilanteen itkupilli. No, kiva huomata että kyynelkanavat löytyy.

Minulle hyvin epätyypillinen surkeus sai havahtumaan: jotain oli tehtävä. Syyskuun kesälomalla Levillä parhaan, jo lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa vuokrasimme mökin Leviltä hetken mielijohteesta marraskuun alusta alkaen talvikaudeksi. Kaveri muutti ja aloitti työt marraskuun alusta, minä muutan tulevana keskiviikkona.

Viikonloppuna pakkasin taas asuntoni pakettiautoon ja huonekalut vanhempieni luokse Huittisiin. Tänään kävin jättämässä haikeat hyvästit rakkaille lähimmille ystävilleni Valkeakoskella. Ei se siis aivan mätä paikka ole, onnekkaasti tutustuin moneen ihanaan ihmiseen, jotka sisällytän tulevaisuudessakin elämääni.

Brisbane yöllä

Viikonlopun aikana muistin aa kameran mukaani. Kaupunki on ehdottomasti kauneimmillaan yöaikana kaikkine valoineen. Koska tänään maanantaina on Public holiday eli vapaapäivä, oli sunnuntai-ilta vilkas ja nuorisoa oli liikkeella baarien läheisyydessä. Itse suuntasin kameran kanssa puistoon metsästämään opossumeja ja sieltähän niitä löytyi sämpylät suussa.

En malta olla juhlimatta täälläkin ystäväni saapumista Australiaan kesän lopulla. tiedoksi vain ystävä hyvä, eilen kuvaillessani paikkoja tsuumailin jo kaupunkilomallemme tekemistä..luvassa on mm. vuorikiipeilyä kallion seinämää alas. Kohdaksi valitsemme tietenkin sellaisen, että alhaalla sattumalta odottaa ravintola vahvistavine juomineen jännittävän suorituksen jälkeen =)

Tänään siis vapaapäivä. Koulutehtävän kimpussa. Kuviin pitäisi osata muokata huomiokohtia, nuolia ,punaisia ympyröitä, tekstiä. Kuulostaa helpolta, mutta ehei, minulle se on vaikeampaa kuin jumbojetillä lentäminen.. toivottakaa onnea







Hehee, mitä enemmän käytän bogiani, sitä paremmaksi tulen kuvien asettelussa hehee..nauttikaa =)

FINAUS vappu

Vappu se iski tännekin. Työmaalle. Luvassa oli simaa, munkkeja, venäläistä balalaika musiikkia, trumpettimusikantti ja rivitanssia. Ei auttanut muu kuin lyödä vappuhattu päähän, huiskat käteen ja hypähtää rivitanssia vätämään. Simasambaksi se lopulta taisi muuttua, mutta hauskaa oli, ja mikä tärkeintä, kukaan ei loukkaantunut :)







Perinteistähän Vappu ei missään nimessä Aussilassa ole, vaan ensi viikon maanantaina juhlistetaan Labour dayta arkipyhän merkeissä. Paraateja on luvassa..Pitkä viikonloppu siis edessä. Viikon to do -listanikin näyttää yli ruksitulta, kaikki hommat tehty!siinä vasta aihetta juhlaan. Kerrankin ilman stressiä ja huonoa omatuntoa viikonlopun viettoon.

Puhua kuin Runeberg

Pidin tänään saarnan liikunnan hyödyistä eräälle ikämiehelle. Puolen tunnin jälkeen hän totesi huokaisten: "voi tyttökulta, puhua osaat ainakin kuin Runeberg, ellet paremminkin. Selvästi olet valinnut sydäntäsi lähellä olevan alan ja pelottelet faktaiskuillasi monet vanhukset liikkeelle. Voit sitten vuosien päästä Kirjurissa muistella tätä vanhaa jääräpäistä miestä, jonka kanssa teit kylä parhaasi mutta sinneppä jäi sänkyynsä makaamaan". Mutta ehei, en luovuta, niin hienon puheen jälkeen olen erittäin päättäväinen saamaan hänet mukaani liikkumaan. Suomalainen jääräpäisyys astuu kuvaan!

Kuulin edellisellä viikolla kuulumisia hevosmaailmasta, mahtavasta ratsustani, jonka ihana omistaja minut pitää ajantasalla kuulumisista.Ja kuva on julkaistu omin luvin pahoitteluni.. Ääneen naurahdellen luin postia, jossa kuvailtiin karvakorvan suorittamia käytännön kujeita ja kevätjuhlaliikkeitä, joista tietää kevään tulleen Suomen kamaralle. Olin jo lähes pakkaamassa laukkujani ja suuntaamassa lentokentälle tajutessani kuinka paljon ratsastamista ja juuri kyseistä hevosta kaipaan. Ja loputtomia keskusteluja hevosista ystävieni kanssa. Huomio huomio: älkää vielä hurratko, aion jäädä tänne vielä..toistaiseksi :)




Oi, eilen sain omaan pikku komerooni patterin. Täällähän sellainen ylellisyys ei kuulu kiinteästi sisätiloihin vaan on sellainen erikseen huoneeseen raahattava laite. Viime yö olikin ihana koisailla yhden peiton alla ja lämpimässä(patterinhan käänsin lähes täysille, lämmöstä kun pidän ). Edellisöinä kun on saanut viettää hytisten kahden peiton alla villasukat ja colleget jalassa, huppari päällä huppu päässä. Alempana etelässä satoi pari yötä sitten lunta 20 cm, parempi talvi kuin Etelä- Suomessa vuosiin. Tänne asti ei lumi sentään riittänyt, vaan aurinko paistaa ja päivisin ilman on kuin parasta suomen kesää.



Ja äiti kuten huomaat, huone on yhtä sekainen kuin Suomessakin..

Ja olethan tyytyväinen myös ikkunan fiksaamiseen pyyhkeellä ja teipillä..tuo pikkuikkuna ilmastointilaitteen vieressä nimittäin on hieman sellainen heppoinen yksilö, ötökkäverkko ulkopuolella ja muovinen "ikkuna"..ja siitä vetää niin pirusti..eli ei kun kekseliäisyyttä peliin.pakettiteippi sai kelvata, kun ilmastointiteippirulla ehti loppua jo ensimmäisen kk aikana :)

Saarielämää

Huh-huh, viimeisestä päivityksestä on kulunut hävyttömän kauan aikaa. Mutta koska itse kirjoittajakin on hävytön, sallittakoon se häneltä.

Muutamana viimeisenä viikonloppuna olen tutustunut toiseksi suurimpaan ja suurimpaan..saareen..hiekkasaareen mitä maa päällään kantaa. Eli edellisessä tekstissä mainittu sekä kuvattu Straddie sekä huikeana kohokohtana Frazer Island, joka on se suurista suurin ja mahtavin hiekkasaari maailmassa,130 km pitkä ja 30 km leveä. Sieltä löytyy ihan kaikkea mitä lomaltani haluan. Rantaa,paljon paljon pitkää merenrantaa. Sademetsiä ja omituisia ötökoitä. Se on ainoa saari maailmassa jossa sademetsä kasvaa hiekassa. Autiomaa ja sen päässä ihana vihreä järvi. Lake McKenzie, jossa aivan sinistäkin sinisempää vettä ja vitivalkoista hiekkaa. Juuri sellainen kuin kaikissa mainoksissa.
Päivä 1
Ihana ystäväni Hanna kainalossa matka alkoi aamulla klo 5.45 taksilla Roma Streetille Brisbaneen. Taksikuski eksyili ja sekoili, mutta ajoissa perillä. Ja asiallisen alennuksen kera tietenkin..

Kokoontuminen autoilla. Hmmm.. valitsemmeko hieman vanhan näköisen, vai uudemman vastaavan maasturin 4 WD jonka kyydissä seuraavat kaksi päivää tiiviisti vietämme??hmm..onnekkaiden sattumien johdattelemana hyppäsimme tietenkin siihen vanhempaan autoon rastapaisen kuskimme ja 9 muun retkeilijän kanssa. Hmm..näyttää hyvältä, saksalainen tyttö, kaksi ranskalaista poikaa, pariskunta uudesta seelannista, ja äiti ja tytär (mistä lie) etupenkillä. Hyvä,saammekin sitten jutella kaikki huonot asiat suomeksi. "anteeksi, puhutteko suomee?" kysyy vaalea tyttö vastapäätä..hahaa..mikä sattuma törmätä suomalaiseen tyttöön, joka vielä on porin alueelta :) jee saimme uuden suomalaisen kaverin. Ja ylipäätään koko porukka oli mitä mainioin!

Kuskin sanat autosta: "Auto on muuten oikein hyvä, mutta se ei starttaa..joten se vaatii hieman tuuppausta. Mutta olen jo aika hyvä parkkeeraamaan alamäkeen :) " GREAT
Itseasiassa en unohda autoa koskaan, niin monta hauskaa hetkeä koimme sitä tuupatessamme, n 20 kertaa päivässä hehee

N.3 h autossa matkailtuamme, jalat ja kaikki muut ruumiinosat puutuneempina kuin koskaan saavuimme Rainbow coast ille eväsostoksille ja seuraavana oli lautalla saarelle meno. Saarella kaahailua 100km/h merenrantaa pitkin, leiriin saapuminen. Teltan kasauksessa osoittauduimme uskomattoman tehokkaiksi Hannan kanssa. Pikkupartiolaiset, todellakin!
Kaunis kaunis telttamme koki kuitenkin illan hämärtyessä pienen muodonmuutoksen ja aamun sarastaessa se muistutti enemmänkin tiipiitä ja sisältä akvaariota...


1935 rantaan jumiutuneen aluksen raato..The wreck of the Maheno
Päivän aikana hiekkarannalla kaahailun lisäksi ajelimme saaren kalliopohjan päällä, jonka n. kk sitten rannikolla käväissyt sykloni kaivoi hiekasta esiin.





Meno oli paikoitellen melkolailla jännittävää..vaihtoehto a)ajaako suurten kivien päällä jossa mahdollisuus auton joko jäädä jumiin vatsalleen keikkumaan tai kierähtää ympäri, vai reitti b) hiekkarantaa pitkin (merenpohjaa) kun allot vetäytyvät taaksepäin tullakseen uudelleen rantaan, jossa vaihtoehtona ajoittaa lähtö väärin, saada aalto niskaan ja moottori täyteen vettä jolloin meno jää siihen.. Mahtava kuskimme Graham toteutti molempia vaihtoehtoja paikasta riippuen ja selvisimme mallikkaasti!!





















Kahlailimme myös lähdevesipurossa, joka oli ihanan viileää ja kirkasta. Tähän lähteeseen hukkasin hopeisen varvassormukseni. Eläköön ihana Eli creek ja sormus ikuisesti yhdessä..matkaa seuraavana päivänä oli pakko ostaa uusi sormus varpaaseen killumaan.. :)

Ilta päättyi Teevesi lammessa uimisen jälkeen illanistujaisiin viineineen ja jossain vaiheessa hauskan ikimuistoisen illan jälkeen telttaan Hannan kainaloon.. Teevesilammesta sen verran, että sitä se oli oikeasti. Lampea ympäröi Tee puut, jotka pudottavat lehtiään veteen. siellä ne hautuvat ja muodostavat ison teeveden. Kyllä, se virkisti ja teki ihosta ihanan pehmeän, ja tuoksui tietenkin vihreälle teelle :)


Yöllä tottakai iski kaatosade hetkeksi. Niin pitkäksi hetkeksi että lahonnut telttamme imi vettä kuin sieni. Heräsin jalat vesilätäkössä telttamme jalkopäässä..wuhuu.. leirielämää =)








Päivä 2
Ryhmähenki oli mukavasti kehittynyt porukassa ja olikin hauska pakkautua autoon kun edessä oli sademetsäreissu, jota en muuten välttämättä suosittele edellisiltana paljon viiniä nauttineille. Kosteus ja kuumuus on uskomattoman tukahduttavia siinä olotilassa :)

















Puut olivat isoja. Mitä isompaa puuta halaa, sitä enemmän saa positiivista energiaa. Sitä ainakin tuli itselleen halittua :)






Lake McKenzie, my love

Ooh, tämä järvi täyttää kaikki unelmien järven piirteet. Turkoosin sininen vesi, ei eläimiä vedessä, valkoinen hiekka, siis vitivalkoinen. Kun hiekkaa hieroi ihoon sai uskomattoman pehmeän ihon. Rannalla kaikista äidin opeista huolimatta telmittyä hiekkasodan hurmassa Hannan ja kuskimme Grahamin kanssa. Siitä seurauksena sain korvan täydeltä hiekkaa, joka seuraavalla viikolla huuhdeltiinkin sairaanhoitajan toimesta pois ja korvatippakuurille..mutta temmeltäminen oli sen arvoista :D Aurinko paistoi täydeltä terältä ja saari hymyili kanssamme... Pure Love <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWfWaDwxeTMZ1JUDSAPasZSFbzFMEG_MD4nT0gkBBqq4KIE6Fz70M6rG5WycDOeJHfAfj41KIiari1Dh5tAgWhvrfBsflfh96XxRaamY5Apd1NjO-fhR7a3t94IMooFYg-2XPredGfl_0/s1600-h/P4121392.JPG">
















Dingot

Frazer island on kuuluisa dingoista. Ne ovat puolikesyyntyneitä ihmisten läheisyyteen,mutta todellisuudessa edelleen villieläimiä. Saaren asutusalueiden ympärille on lähiaikoina rakennettu dingoaidat suojaamaan ihmisiä niiden ahnailta lähestymisyrityksiltä. Olin aitaan täysin tyytyväinen aamuyön tunteina kun dingot hölköttelivät jonossa leirintäalueen aidan takana..
Rannalla ahnaat kojootit ahmivat törkeästi kaloja kalastajien ämpäreistä...Kalastajaparka..

Viikonlopun aikana tapahtui niin paljon, etten edes kaikkea saa kerrottua. Kaikkein viimeisin tapahtuma ennen uupuneiden matkaajien kotiinlähtöä oli toisen autoseurueen auton piiputtaminen kun olimme suuntaamassa kohti lauttaa. Moottori oli valmis ja savu vain nousi. Eipä mitään, lentokenttäläiset meidän autoon ja toinen auto hinaukseen ja saaren huoltomiehelle joka heräsi melkoisen viinihöyryisen näköisenä hommiin. Ehdimme viimeiseen lauttaan ja ilman taukoja lentokentälle. Matkasta jäi älyttömän hyviä muistoja ja paljon uusia kavereita. Palaan saarelle ihan varmasti uudelleen!!

Kappas mitä sitä luonnoksista löytyykään. Eli tämä on jo parin viikon takainen teksti

Hehaa, terkkuja taas pitkästä aikaa Australiasta!
Viikonloppu meni taas että hurahti, käväisin uusilla nähtävyyksillä Stradbroke islandilla, joka on ihan pikkumatkan päässä tästä meiltä. Sinne matkustellaan Water Taxilla, saarella bussi kuskailee mutkikasta tietä mihin osaan saarta sitten haluaakaan. Rantaa riitti pitkalle ja aallot oli huikean isoja. Joka rannalla oli uimakielto, eikä oikeastaan tehnytkään mieli uhmata luonnonvoimia ja pulahtaa tyrskyihin. Oman hauskan säväyksen meren voimalle toivat mustat pilvet joita kertyi taivaalle koko päivän ajan. Sadetta tuli onnettoman puolen tunnin ajan. Eipa se pekka Pouta täällä tiedä yhtään enempää kuin Suomen vastaava :D


Ensi viikolla koittaa vihdoin odotettu loma, jonka vietan suurimmaksi osaksi rakkaan ystavani Hannan kanssa.

Buahaa ja koska olen niin laiska/kiireinen/saamaton

En edelleenkään sa kuvien järjestykseen mitään tolkkua. Onnea katsojille, toivotaan ettei ne ole pahasti päällekkäin

Cheers!