ICIUM, imukuppihierontaa ja melkein moottorikelkkailua

Täällä asuessa suurella todennäköisyydellä tapaa uusia ihmisiä joka päivä, turistirysästä kun on kyse. Usein töissäkin parhaansa mukaan suosittelee tekemistä lomalaisille ja kuulee hyviä vinkkejä itsekin. Mutta kuinkas sitten suu pannaan, kun ilmoille lentää kysymys: mihin aikaan pääset, lähtisitkö ulos? tietenkin riippuu kysyjästä. Vastaus oli epäröimättä kyllä kiitos ja seurauksena oikein mukava viikonloppu, paljon hauskaa ja paljon uusia naamoja. Uudet naamat olivat lähes kaikki jollain tapaa taitavia moottorikelkkailijoita, ja tarkoituksena oli viedä minutkin pikku ajelulle lauantaina. Pakkanen paukkui kuitenkin -21, olisi ollut hiukan liian kylmää kyytiä..Tällä kertaa ei onnistunut, mutta myöhemmin tavalla tai toisella seurassa tai toisessa kyllä varmasti!

Lauantaina 18.12 avattiin ICIUM-jäämaa. Nopeasti käytiin se katsastamassa. Aivan mahtavia lumesta ja jäästä veistettyjä asioita. Kiinanmuuri, jonka päältä voi liukurilla laskea alas (oi kyllä, nämä aikuiset muuttuivat hetkessä pikkulapsiksi ja kilpajuoksua ylös mäkeen!). Jäästä ja lumesta tehdyt Helsingin tuomiokirkko, helsingin päärautatieasema, kiinalaiset monikerroksiset pagodat ja monet kiinalaiset ja lappalaiset hahmot vievät mennessään. Valaistuna pimeällä jäämaa on varmasti vielä mahtavampi kuin valoisaan aikaan..Tekijäthän ovat Kiinalaisia jäänveiston ammattilaisia ja heidän työtään voi seurata ICIUMissa päivittäin.

n

Etelässä on lunta reilusti enemmän kuin täällä. Pakkanen se jaksaa helliä meitä, nyt mittarissa -25 astetta. Takkatulta on siis syytä ihailla päivittäin, tai alkaa tuntua veto varpaissa villasukista huolimatta. Meillä on vielä tällainen silmää hivelevän kaunis, moderni kiertoilmatakka. Ei siis lainkaan lämpöä varaava, jonka luulisi täälläpäin olevan melkoisen kätevä ja lämmityskustannuksia pienentävä..

Tänään töistä tultuani käytiin syömässä jokasunnuntaisessa lapinpöydässä, siis seisovapöytä lapinherkuilla. Itse söin uunilohta ja muusia, poronkäristys on vuorossa taas ensiviikolla. Tosi hyvää ruokaa, nam. Kotona riuskoina plikkoina lapioitiin ja kolattiin lunta seinänvierustoille lämpöä pitämään, lenkkeiltiin ja saunottiin. Taija oli myös koekaniinina imukuppihieronnassa. Vastavuoroisesti sain myös hieronnan, pitäähän minun tietää miltä se tuntuu kun töissä sitä asiakkaille alan tehdä. Suosittelen kaikille, tehokasta niin lihaskipuihin kuin selluliittiinkin..kuten kuvastakin näkyy, voisi rasvaa hiukan vähemmänkin olla..

Kun taivas on tumma
ja pohjoisesta tuulee,
silloin enkelin laulun
tuulessa kuulee.
Se rakkautta ja lämpöä
koteihin laulaa,
Kaikille toivottaa joulurauhaa!

Sopeutumista

Olen tullut tulokseen, että asun aivan eri planeetalla kuin suurin osa ihmisistä. Liekö syynä sitten sopeutuminen ja siihen kuluva aika.. Viihdyn täällä toisaalta ihan hirmuisen hyvin, mutta kaikki on nyt lähipäivinä tuntunut niin hemmetin vaikealta. Kaipaan ympärilleni kavereitani, jotka tietävät juttuni ja joiden jutut itse tiedän ja voi jaaritella kaikki ajatukseni luottaen, että asiat pysyvät oikeilla ihmisillä. Olenkin uusien ihmisten kanssa valitettavankin epäileväinen, enkä osaa tosta noin vaan tehdä uusia kavereita. Olisi se vaan hauska olla aina iloinen ja lörpötellä ja analysoida kaikki asiansa kaikille heti kättelyssä ja tonkia toisesta kaikki asiat heti esiin, mutta kun en ole semmoinen. Tai siis olen, silloin kun on sellainen fiilis. Ja ongelmatilanteissa vetäydyn kuoreeni, enkä osaa käsitellä asioita, olen hiljaa ja tiuskin. Olen vastakohtia täynnä, iloinen/kiukkuinen, puhelias/hiljainen, tarmokas/laiska,hemmetin hauska/kuolettavan tylsä..enkä edes itse osaa olla itseni kanssa, joten miten muut voisi. Soittelen rasittavia itkupotkuraivoamispuheluja siskolle, ihan kuin se auttaisi. Että suuri kiitos ja hatunnosto vaan siskolle, sekä kavereille jotka myös saavat osansa näistä puheluista.

Joulukin tulee jo ihan kohta, ja sitäkin olen tänävuonna täällä paossa. Jouluaattona mennään Taija ja Taijan isän kanssa jouluillalliselle mutta sen suurempia suunnitelmia ei ole.

Jotain kivaakin olisi tiedossa lähiaikoina, moottorikelkkailua, tutun poromiehen porojen ruokkimista ja poroajelua. Lisäksi olen päättänyt ostaa sukset ja hiihtää itseni kesäkuntoon :D Kävinkin niitä jo katsastamassa, suolaisen hintaisia. Odotan siis roimia alennuksia. Lisäksi lautailu pitäisi ottaa haltuun, mutta sitä en niin innolla odota, luut luultavasti naksuvat poikki kertarysäyksellä.

Kas kun tämäkin teksti löytyi luonnoksista, eikä suinkaa julkaistu niinkuin olin aatellut jo viikko sitten. laho pää..

Ei oleminen täällä aivan makailuksi ole mennyt, Hullu Poro on työpaikkani, aloitin siellä syntymäpäiväni kunniaksi 1.12 fyssarin hommat. Ensivaikutelma on hyvä, tosi mukavaa sakkia töissä.

Käsitys lyhyestä tai pitkästä valimatkasta on täällä hieman eri kuin etelässä. Rovaniemellä käytiin viikko sitten Taijan asioilla ja samalla ostoksilla, matka sinne ei edes ollut pitkä, vain 180km..Aamulla ajoissa lähdettiin, ja aivan huikean näköiset maisemat, kun aurinko "nousi" taivaanrannan korkeudelle valaisten koko taivaanrannan kirkkaan oranssiksi! Tällä viikolla aurinkoa ei olekaan lainkaan näkynyt, valoisaa on muutama tunti päivässä. Yllättävän hyvin sitä jaksaa pimeästä hulimatta. Suurena apuna lenkeillä on isältä matkaan saamani otsalamppu. Se tosin meinasi jo kokea kurjan kohtalon pudotettuani sen pihaan. Onneksi saman talon asukas sen oli pihasta palasina bongannut ja korjannut.

Yksin asumisen jälkeen on ajoittain hieman haastavaa asua kämppiksen kanssa..mutta se siitä. Kävin tänään ihanassa tilpehöörikaupassa, siellä oli oman sisustusmaun mukaisia juttuja vaikka kuinka paljon. Tuli pieni kaihertava kaipuu valkeakosken kämppääni. Se oli kiva pieni koti. Ikävää ja turhautumista helpotti nopea puhelu yhdelle lähimmälle kaverilleni koskiin, pelkästään äänen kuuleminen rauhoitti mieltä. Onneksi on myös fb, missä voi kiireessäkin nopeasti kirjoittaa pikakuulumiset kavereiden kanssa :)

@ Levi

Säätiedotus: viime viikolla oli kylmä -15- -25. Nyt kun sisko kertoili että Porissa on -23, täällä on mukava -7. Ja lunta on. Ja pimeää. Ja kaikesta nautin ihan suunnattomasti. Maisemat on mahtavat. Pakkasessa parasta on, ettei paljon tarvi miettiä mitä pistää päälleen ulos lähtiessään, toppavaatteet rulez.

Viikko on hurahtanut silmissä pääasiassa olen ulkoillut kämppikseni, armaan kaverini Taijan koiran Bossen kanssa ja nähnyt vanhoja ja uusia kavereita. Kylpylähotellin kampaamon testasin heti.Tosi kiva paikka, kylpylämäinen tyylikäs sisustus ja iloiset osaavat työntekijät. Itse asioin tietenkin Taijalla, päästä tuli mainio. Myös kylpylässä on tullut lilluttua.
Vierailin myös paikallisella ratsastuskoululla ja vastaanotto oli mitä parhain. Minut toivotettiin sakkiin lämpimästi tervetulleeksi, hevonen alle ja menoksi, tai no, hevonen oli laiskanpulskeaa sorttia eikä ollut aivan samaa mieltä tuosta kaasusta :DD Heti sain myös liudan numeroita ja vinkkejä työnhakuun. Vielä ei työkuviot tosin ole aivan selvillä, mutta I'm working on it.

Viikonloppuna piti tietenkin käydä yöelämässä, kivaa oli. Eilen Taija teki PORONKÄRISTYSTÄ ja minä siihen kylkeen muusia. Käristyksestä tuli yllättäen pienistä epäilyksistä huolimatta hyvää. Ensimmäinen kommenttini oli "en tiennytkään että poro ja kebab maistuu samalta, tosi hyvää".

Kuvia ei nyt vielä ole tullut räpsittyä, ehkäpä tänään voisi lähteä ulkoiluttamaan kameraa..

Ajan tasausta

Blogini onkin saanut pölyyntyä aivan rauhassa jo hyvän tovin. Oli hauska lukea vanhoja kirjoituksia ja palautella unohdettuja asioita mieleen.

On aika saattaa tilanne nopeasti tasalle:
Palasin Ausseista 7/2009
Löysin 11/2009 kivan miehen, johon rakastuin (tai ainakin ihastuin) päätä pahkaa ja sen enempää miettimättä muutin Valkeakoskelle, tuttujen kesken Koskiin, kuluisaan ikiaikaiseen hajuistaan kuuluisaan tehdaskaupunkiin (tosin enää ei tehtaat haise) Mansikkapaikaksikin joku markkinamies on keksinyt tätä pientä harmata kaupunkia Tampereen takana mainostaa.
Valmistuin Fysioterapeutiksi(AMK)6/2010 ja aloitin onnekkaiden sattumusten kautta heti oman alan työt Valkeakosken terveyskeskuksessa. Elämä näytti olevan mallillaan kunnes minun ja poikakaverini tarina ei saanut onnellista loppua niinkuin olin kuvitellut, vaan kesäkuun myötä loppui myös suhteemme.

Kesä, syksy ja kuluva alkutalvi ovat olleet hyvinkin harmaata aikaa, yksikseen on ollut aikaa rypeä omassa surkeudessa liikaakin, kaivata perhettä ja kavereita ja hevosia. Asiat on saanut tolkuttomat mittasuhteet ja koko likka on rapistunut. Aiemmin ei minulta liiemmin ole kyyneleitä herunut, nykyisin huomaan olevani tilanteen kuin tilanteen itkupilli. No, kiva huomata että kyynelkanavat löytyy.

Minulle hyvin epätyypillinen surkeus sai havahtumaan: jotain oli tehtävä. Syyskuun kesälomalla Levillä parhaan, jo lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa vuokrasimme mökin Leviltä hetken mielijohteesta marraskuun alusta alkaen talvikaudeksi. Kaveri muutti ja aloitti työt marraskuun alusta, minä muutan tulevana keskiviikkona.

Viikonloppuna pakkasin taas asuntoni pakettiautoon ja huonekalut vanhempieni luokse Huittisiin. Tänään kävin jättämässä haikeat hyvästit rakkaille lähimmille ystävilleni Valkeakoskella. Ei se siis aivan mätä paikka ole, onnekkaasti tutustuin moneen ihanaan ihmiseen, jotka sisällytän tulevaisuudessakin elämääni.

Brisbane yöllä

Viikonlopun aikana muistin aa kameran mukaani. Kaupunki on ehdottomasti kauneimmillaan yöaikana kaikkine valoineen. Koska tänään maanantaina on Public holiday eli vapaapäivä, oli sunnuntai-ilta vilkas ja nuorisoa oli liikkeella baarien läheisyydessä. Itse suuntasin kameran kanssa puistoon metsästämään opossumeja ja sieltähän niitä löytyi sämpylät suussa.

En malta olla juhlimatta täälläkin ystäväni saapumista Australiaan kesän lopulla. tiedoksi vain ystävä hyvä, eilen kuvaillessani paikkoja tsuumailin jo kaupunkilomallemme tekemistä..luvassa on mm. vuorikiipeilyä kallion seinämää alas. Kohdaksi valitsemme tietenkin sellaisen, että alhaalla sattumalta odottaa ravintola vahvistavine juomineen jännittävän suorituksen jälkeen =)

Tänään siis vapaapäivä. Koulutehtävän kimpussa. Kuviin pitäisi osata muokata huomiokohtia, nuolia ,punaisia ympyröitä, tekstiä. Kuulostaa helpolta, mutta ehei, minulle se on vaikeampaa kuin jumbojetillä lentäminen.. toivottakaa onnea







Hehee, mitä enemmän käytän bogiani, sitä paremmaksi tulen kuvien asettelussa hehee..nauttikaa =)

FINAUS vappu

Vappu se iski tännekin. Työmaalle. Luvassa oli simaa, munkkeja, venäläistä balalaika musiikkia, trumpettimusikantti ja rivitanssia. Ei auttanut muu kuin lyödä vappuhattu päähän, huiskat käteen ja hypähtää rivitanssia vätämään. Simasambaksi se lopulta taisi muuttua, mutta hauskaa oli, ja mikä tärkeintä, kukaan ei loukkaantunut :)







Perinteistähän Vappu ei missään nimessä Aussilassa ole, vaan ensi viikon maanantaina juhlistetaan Labour dayta arkipyhän merkeissä. Paraateja on luvassa..Pitkä viikonloppu siis edessä. Viikon to do -listanikin näyttää yli ruksitulta, kaikki hommat tehty!siinä vasta aihetta juhlaan. Kerrankin ilman stressiä ja huonoa omatuntoa viikonlopun viettoon.