tiistai 15. helmikuuta 2011

Leviä kuvina

Emman blogista repäisin idean tehdä päivä kuvina-postaus (luonnollisesti muiden ideat on aina hyviä ja suuri tarve apinoida)Yllättävän vaikeaa kulkea koko päivä kuvia ottaen, niinhän siinä kävi, että kamera jäi kahtena päivänä iltapivään mennessä kotiin (huonoa muistia vai iltahämärissä tapahtuvia salajuttuja... hihhih)

Joka tapauksessa kuvakooste kahden päivän ulkoiluretkestä, kun minä olen vapaalla, kaikki muut töissä..eli luultavasti Levin jokaisesta puusta tuli kuva otettua. Mikä mahtavaa, aurinko on alkanut täällä jo paistaa, pakkasta on tosin kipakat -30 astetta. Mutta vaatetta päälle ja ulos lumikuvia ottamaan.



pakkastakin oli..



tuikku Levitunturin huipulla
















Kaksi päivää siis, kaksi päiväretkeä Bossen kanssa. Maisemat on aivan huiput täällä. Vielä kun saisi aikaan kuvia, missä näkyy ihmisiäkin. Se laitetaan tavoitteeksi tulevaisuudessa :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Usein sitä miettii kaikkea, mikä omassa elämässä on hullusti. Ei jaksaisi mennä töihin, ei jaksaisi urheilla, ei jaksaisi mennä ja tehdä jotain kavereiden kanssa. Ja sitten kun muilla on muuta tekemistä tai he eivät jaksa nähdä sua, pistää vihaksi. Ihmisissä, joita tapaa päivittäin, on kaikkia ärsyttäviä piirteitä. Jos koittaa soittaa kavereille, ne ei vastaa..päivät ovat siis melkoista painimista epämiellyttävien asioiden kanssa. Omasta elämästänihän puuttuu mies, talo, farmariauto, rahaa puhumattakaan vaatteista, kosmetiikasta, vapaa-ajasta ja jos ne kaikki mulla olisi, olisi niissä varmasti jotain vikaa.. Myös hevosen haluaisin ja joskus sitten aikanaan lapsia ehdottomasti.

Kovin usein sitä ei tajua ajatella, että moni voi aivan vihertää kateudesta ajatellessaan elämääni Lapissa Levillä. Täällä näkee paljon uusia ihmisiä joka viikko, tekee kahta työtä (onnekkaasti sekä oman alan työtä että narikassa hommia), lähteminen joka paikkaan on helppoa, ei ole tilivelvollinen kellekään, on kavereita siellä sun täällä johtuen monesta paikasta minne olen päättömästi vailla suurempia murheita muuttanut lähivuosina.Aina on siis yöpaikkoja minne meneekin.. Mutta kolikolla on aina kaksi puolta..mä taas haluaisin jo lopultakin löytää paikkani, löytää "se oikea" ja olla vaan onnellinen. Sitähän elämältäni haluan, olla onnellinen. Tuli se onni missä muodossa tahansa. Mutta ehkä tärkeintä olisi olla onnellinen juuri nyt, lopettaa mariseminen ja katsoa ympärille. Asiat voisi olla huonomminkin. Itselläni on tällä hetkellä asiat hyvin.

Parisuhde, jota itsekin niin kaipaan, ei tosiaan ole niin auvoista, mitä voisi näin äkkiseltään vaaleanpunaisten lasien läpi ajatella. Olen jo pitkään sanonut, että en edes kaipaa vastarakastuneen tunnetta, vaan sitä että olisin ollut jonkun kanssa jo vuosia ja olisi se tavallisen tylsä arki, "me" ja yhteiset ilot ja surut. Tuntisi toisen läpikotaisin, eikä olisi enää mitään mikä yllättäisi..Parisuhteessakin vaan valitettavasti silti on kaksi erillistä ihmistä. Ja kun on kaksi ihmistä, on kaksi mieltä. Eikä ne sittenkään pitkänkään tuntemisen jälkeen aina kohtaa..Valitettavasti olen saanut nyt vierestä avuttomana seurata läheisten kamppailuja parisuhteissaan. Omat murheet tuntuu naurettavan pieniltä ja tekisin mitä vain, että voisin ottaa sitä tuskaa itselleni...voisin milloin vain ottaa perheeni tuskan itselleni jotta läheisillä olisi asiat hyvin! Hirveää pelkästään että aikuiset on surullisia ja kun on lapsia, asiat on tuhatkertaa vaikeampia..

Toivon vain että asiat kääntyy parhain päin :(