Mäntsälä mielessäin

Jep, biisi on soinut päässäni koko päivän.

Rasittavana ja jatkuvana, heh ja jostain syystä yllätän itseni myhäilemästä ja hymyilemästä uudelleen ja uudelleen. Hyvien vibojen seurauksena soittolistallani soi kaikki kesällä taukoamatta kuuntelemani biisit. Laidasta laitaan löytyy, mm.Jason Mraz, Kanye West, Powderfinger, Silverchair, Kottonmouth Kings, Maroon5, Lilly Allen..ja paljon muuta.

Nyt kun katson listaa, aika erikoiselta näyttää. Mutta jokainen biisi listallani saa satoja ja tuhansia muistoja mieleeni. Olen tyyppiä jolle jää mieleen tuoksut ja musiikki. Kun törmään niihin myöhemmin uudelleen, niihin liittyneet ihmiset, tilanteet ja tapahtumat palaavat suurina välähdyksinä mieleeni. Useammin kuin luvallista olen lähtenyt seuraamaan tuntematonta ihmistä nuuhkien ilmaa kuin vainukoira ihan vain saadakseni tuoksuun liittyvät hyvät muistot mieleeni :) Illan aikana olen siis tehnyt matkaa ajassa taaksepäin, hymy huulilla. Mahtava ja omituinen kesä, ja minulla on tunne ettei se ollut siinä vaan jatkoa seuraa.



Aiemmin tällä viikolla

Olen huomannut toistuvasti seuraavani erikoisen suurella mielenkiinnolla lintujen puuhailuja. Eivät ne minulle paljasjalkaisena maalaisena outoja ennestäänkään ole, mutta tällaista mielenkiintoa en ole ennen huomannut.

Herännyt kysymyksiä:
1.Naakka (Corvus monedula) on pieni tumma varislintu, joka viihtyy asutuksen lähellä.
Onko suurella naakkaparvella joku logiikka puihin laskeutuessa? Muutaman kerran olen seurannut tapahtumaa, ja molemmilla kerroilla 2 lintua jää erikseen muista, vielä omiin puihinsa, muiden koetellessa puidenoksien kantokykyä porukalla. Ehkä tällä 2 kerran seurannalla ei voi väitöskirjaa naakkojen käyttäytymisestä tehdä, mutta havaitsin siis tämän kuvion toistuvan. MIKSI?

2. Fysioterapian hallinnon erittäin mielenkiintoisella luennolla istuessani vaivuin horrostilaan ja suuntasin katseeni katon reunalla kujerteleviin puluihin. Mutta mitä ihmettä näinkään. Yksi niistä oli lähes valkoinen, siivissä ja selässä tumma harmaata. Oliko kyseessä pulu vai kyyhkynen vai risteytys. Onko ne edes kaksi lajia vai samaa sakkia kaikki??

Wikipedia vastaa:Kesykyyhky (Columba livia) eli pulu on kaupunkielämään sopeutunut kalliokyyhkystä polveutuva laji. Kesykyyhkyjä, joilla on hyvä suunnistuskyky, voidaan käyttää kirjekyyhkyinä . Lajin ulkonäkö on kirjava ja sen päävärit ovat musta, valkoinen ja harmaa. Yläperä on usein valkoinen, kalliokyyhkyllä aina. Silmä on punertava. Pituus noin 36 cm. Paino noin 350 grammaa.

3, Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Kotkanpesä kuittaa, huomenna aiheena lepakot

Käymiset vastoin suunnitelmia

Minä ja siskonpoika Matias (hän on myos kämppikseni)



Tänään taisi kaikki maailman voimat olla minua vastaan..tai ainakin suurin osa niistä.


1. Hiukset aamulla
-eivät meinanneet mennä mitenkään, lopulta kun koitin vain sekoittaa niitä, että saan pinneillä harakanpesää muistuttavan kampauksen, ei sekään onnistunut. Jep jep, neiti lähti sitten hieman vähemmän kauniina kouluun. Piso siis vaan päähän.

2. Kamera ei toiminut
- Piti ottaa kuvia harjoittelupaikkaani ausseihin lähetettäväksi, mutta kas. Kaikki, siis joka ikinen kuva valottui jotenkin omituisesti. Säädin ja säädin asetuksia, mutta ei. Lopulta ,vihdoin ja viimein sain asetukset kohdilleen vasta ratsastustallilla, kun ei ketään ollut paikalla minua kuvaamassa. Ja toisaalta, ehkä en ole hehkeimmilläni talliympäristössä..


Nappi-koira sentään halusi osallistua kaverikuvaan kanssani, Nappi on ihana!<3

3. Vikuroiva hevonen - Taas niitä hetkiä vaarallisesti jokasuuntaan loikkivan hevosen selässä, jolloin sitä huomaa, ettei enää ole niin nuori, notkea ja peloton. Muutamia kertoja kävi mielessä, mitkä kaikki luut menee vielä poikki tällä menolla ennen ensi kuussa häämöttävää aussilandiaa. * hengissä selvisin, hiki tuli sekä ratsulle että ratsastajalle. Huomenna sota taas jatkuu, kaikki siis peukut pystyyn että tämä neiti säilyttää kaikki luunsa siinä muodossa kun ne nyt ovat. 4.HYVÄ ASIA PÄIVÄSSÄ
- Solarium, aina yhtä lämmin ja rauhoittava. Ja tuli heti alusta asti hyvää musaa koneesta, sai vaan möhöillä!!Aah!

5. Kirjan metsästys kaupungilla
tuloksetta. Miten voikaan olla mahdollista, että juuri se yksi ainut kirja tuntuu loppuneen maan päältä. Vai hukkako sen on syönyt? Eli metsästyksessä oli Breaking Dawn -niminen kirja..Haavi tyhjänä kotiin

6. Asiakaspalvelu
-Mitä se on?ei kuulu porilaiseen kulttuuriin - Jos joku kaipaa ystävällistä ja aikaansaavaa asiakaspalvelua, älkää ikinä, missään nimessä ajatelko muuttaa Poriin. Ai että vielä hymyillä pitäisi tai tervehtiä?Eikö se riitä että istuu siinä kassalla ja lyö ostokset läpi? Tänään asioin Partiokaupassa. 3 viikkoa sitten pistin Deuter merkkisen rinkan tilaukseen. Tänään, menin kyselemään josko rinkka olisi jo kohta tullut (tosin heidän piti soittaa kun tulee). Onneksi menin. Myyjä alkoi kiemurrella heti asian kuultuaan ja kertoi juuri tänään soittaneensa maahantuojalle. Ne ovat loppu LOPPU!! MITÄÄÄH??!Ja tilausreissullani painotin että asialla on kiire..Jep.. Eli rinkkametsällä taas. Alkaa tässä vaiheessa jo hikikarpalot iskeä otsalle, kun tuntuu olevan joka paikassa niukasti saatavilla, ja HALUAN ehdottomasti tuon Deuterin.

Loppuilta menikin sitten kotona maailmaa pakoillessa, ei enää vastoinkäymisiä tähän osoitteeseen tänään kiitos. Edes hymyily ei päivän kulkuun vaikuttanut. Mutta nyt olen kotona, täällä on hyvä =)

Kuvatkin jostain syystä halusivat tuonne alkuun, loppuun heidän piti tulla..mutta olkoon. :D

Tanja

Janten laki

Lauantai-ilta ja opinnäytetyötä pitäisi armottomasti vääntää..Ja mitä minä teen, löydän paljon uutta ajateltavaa mainoslehdestä. Tommy Taberman kirjoitti laista, jota en muistanutkaan.

Janten lain säännöt:

1. Älä luule, että sinä olet jotain.
   
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
   
3. Älä luule että olet viisaampi kuin me.
   
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
   
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
   
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
   
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
   
8. Älä naura meille
   
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
   
10. Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.
    

Lakeja on kaikkialla ja kaikenlaisia. Kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Eritoten erilaisissa yhteisöissä pätevät kirjoittamattomat säännöt, joita vieraan on mahdotonta tietää. Jo pienet lapset osaavat liittoutua keskenään ja kiusata toisiaan ja sama meno jatkuu mitä vanhemmiksi vartutaan.

Jokainen meistä löytää varmasti Janten lain mukaan toimivia ihmisiä ympäriltään, ehkä jopa aivan lähipiiristään, ja erityisesti itsestään. Niinhän se menee, jos joku onnistuu, se harmittaa vietävästi. Ilmeisesti toisen onni on toiselta pois. Kuka niin on edes ensimmäisen kerran ajatellut? Mitenkään todistetusti universumista ei olla löydetty onnivarastoa, jota pitäisi annostella kaikille. Minun puolestani kaikki voisivat olla onnellisia tahoillaan ja nauttia myös muiden onnistumisista ja onnesta. Se inhottava onnistujakin jota vihaat yli kaiken on varmasti tehnyt hitonmoisesti töitä onnistumisensa eteen!

Jos ottaa päähän, otetaan käyttöön tutut keinot lapsuuden hiekkalaatikoilta ja kalautetaan toista hiekkalapiolla päähän tai purraan poskeen ja jatketaan sulassa sovussa kaunaa kantamatta. Kyräily sikseen ja lain 8 pykälän vastaiskuun. Nauraminen tarttuu ja levittää ympärilleen hyvää oloa ja iloa. Nyt kaikki nauramaan, yksin, yhdessä ja kaikille, myös itselle.

Itse hekottelin juuri Aku Ankan parissa. Intiaanit olivat napanneet Sudenpentujen kenraalin isoäidin. Pelastusoperaatio kesti ja kesti. Sudenpennut hoputtivat kenraalia.
-Nyt ei ole aikaa tuohon Herra Kenraali. Rouva Majurin päänahka on vaarassa!
Kenraali: Ei syytä huoleen lapset, mummolla on peruukki.

Mikä ihanan huoleton asenne! :)

Ihhahhaa Ihhahhaa

17 vuotta ajassa taaksepäin--> pieni innokas saparopäinen tyttö aloittaa ilosta ja pelosta vavisten Heppakerhon kotikontujen ratsastuskeskuksessa. Tyttö sai heti käteensä oman tehtävä kirjasen, jossa oli kaikenlaista hevosten väreistä, kavion kuviin ja mitälie. Vihossa seikkaili ruskeatukkainen saparopäinen tyttö, ihan selvästi tyttö itse!

Tyttö sai myös ensimmäisellä kerralla jo oman hoitoponin, Roopen. Roope oli punaruskea karvainen islanninhevonen, jolla oli Suuuuret silmät ja valkoinen tähti päässä ja turvassa. Aivan Ihana poni. Roope-poni oli tytölle rakas hoitoponi 10 vuotta tästä ensitapaamisesta alkaen. Roope pelkäsi kengittäjää, joten tämä pieni tyttö oli aina mukana kengitystapahtumassa, jutteli ponille ja syötteli sille leipää minkä pieniltä käsiltään ehti.

Ponin kanssa puuhaillessa tyttö oppi paljon ja enemmän hevosista. Hauska huomata että samat niksit toimii myös usein ihmisiin. Jos on huono päivä, rapsuta. Kehu, juttele, älä menetä malttia. Jos joku on eri mieltä, kokeile jotakin muuta lähestymistapaa ja lahjo herkuilla. Jokaista kanssaihmistä ei voi rakastaa, mutta pitää yrittää tulla toimeen.

Lämmönläikähdyksiä

Kuvittelin tänään olevani käärme, kuumalle rantakalliolle kevätaurinkoon luikerrellut kauniskuvioinen muhkea boa. Tunsin auringon ihollani, imin sitä itseeni ja tunsin kuinka jokin tavipakkasia pakoon käpertynyt pilke heräsi ja ponkaisi silmiini. Kymmenen minuutin uudelleen syntyminen solariumissa. Illalla ryhdyin valan hurjaksi ja vallutin kylpyammeeseen vettä. Huomioisin tässä vaiheessa, etten edes pidä kylpyammeessa lojumisesta. Asuin lähes vuoden asunnossa kera ihmislillutusammeen ja lojuin siellä tasan kerran. Tylsää hommaa. Noh, jokatapauksessa tänään olin siellä, en suinkaan kylpyankan, vaan -HAIN kanssa. En ihmettele, kuinka lapset ovat niistä niin innoissaan. Miksi ihmeessä me aikuisemmat emme saisi piristää päivää..Pelkkä tappajahain katseleminen vaahdon keskellä piristi. Toisin kuin ulkonäöstä päätellen n. kk sitten pinkiksi lakkaamani varpaankynnet, jotka toisinaan pilkahtelivat vaahdon keskeltä..pitäisi varmasti tehdä jotakin..



Pulahtaisitko itse tähän kylpyyn? Huom. veden sävy ei ehkä ole ihan noin vihreä todellisuudessa =)











Koe tulossa perjantaina, joten siitä tämä tarmoni jopa kylpyyn lillumaan. Puhelin soi, kutsu viinin ja sangrian ääreen. Edes -15 astetta mittarissa ei estänyt minua hypähtämästä kuumasta kylvystä laskettelupukuun ja matkaan.



Illan teema oli kaskas, mm. katala mies ja upea mies. Katala söi sanojaan ja antoi ristiriitaisia tietoja, upea koetti estää murua lähtemästä luotaan väittäen , että ulkona sataa tulikiviä. Mikä on kauneinta mitä sinulle on koskaan sanottu? Muistatko? Koitappa kaivaa se mielestäsi ja kirjoita ylös. Ellet muista, kirjoita ylös seuraava kaunis asia jonka kuulet. Huononakin päivänä(kuten sellaisena kun vastassasi on katala mies) asian mieleen palauttaminen tuo lämpimän läikähdyksen sydämeen ihan kuin solarium tänään iholleni.

Illan biisivalinta oli ehdottomasti Kaney Westin Love lockdown. Sanat ovat jotenkin julmat, mutta biisissä on karulla tavalla asiaa:

"I'm not loving you, way I wanted to.."

"No more wasting time, you can't wait for life.."

"I can't keep myself, and still keep you too.."

Biisi on tarttuva ja erikoinen, pidän siitä paljon. Keskustelua herätti varsinkin tuohon lainaamistani sanoista viimeinen rivi : en voi pitää itseäni ja sinua myös. Äiti sanoi joskus jotenkin niin, että koskaan ei saa rakastaa jotain muuta yli itsensä. Varmasti tarkoittaen sillä sitä, että pitää osata arvostaa itseään. Jos joutuu rakkauden takia luopumaan siitä osasta joka tekee sinusta sinut, et ole enää se sama sinä.

Ooh syvällistä..Nyt nukkumaan tenttikirja pään alla, jos vaikka tieto siirtyisi niin muutakin kuin musteen muodossa otsaan..Huomiseen! Toivon jo nyt, että tapahtuisi jotain kosmisen ihmeellistä!

Kuumat paahtavat tasangot

Ränsistynyt maatila, kuollut aviomies, sivistyksestä saapuva tiukka lady. Ja lady saapuu keskelle mitä? Keskelle pölyä, tomua, hikeä, verta ja juonittelua. Ei vaikuta lupaavalta. Kappas, kunnes seuraavassa hetkessä silmäni kiinnittyvät, noh, kuumaakin kuumempaan Mieheen isolla M-kirjaimella. Olen pyörtyä, sydän jättää iskun välistä, Hugh Jackman. Ennen melko tuntematon näyttelijä öykkäröi tiensä yhdeksi suosikkinäyttelijöistäni.

Kuumat tasangot ja kuumat miehet jääköön nyt valitettavasti haaveiksi. Terävimmät yksilöt saattoivat jo arvatakin, olin eilen elokuvissa. Pätkä oli "Australia" joka lunasti #1 paikan lempielokuvieni sarjassa. Elokuvan luomaa tunnelmaa ei heikentänyt se seikka, että vieressäni istui ihanaakin ihanampi ystäväni. Jokaisen pitäisi omistaa tosiystävä, joka lukee ajatuksesi ja tietää jo sanan/omituisen äännähdyksen alusta, mitä sinulla on mielessä. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Australia vei minut tunneiksi aivan toiseen maailmaan, tunteesta toiseen ja takaisin sekä irroitti ajatukset tästä hetkestä. Juuri sitä mitä aivoni kaipasivatkin-Lomaa. Joulun ja uudenvuoden ympärille koottu tauko koulunkäynnistä on hassusti nimetty lomaksi. Tälläkin "lomalla" olen löytänyt itseni uurastamasta työn ääreltä, rahoittaakseni elämääni koulun häiritessä vapaa-aikaani taas keväällä. Tänään, viimeisen lomapäiväni jo kumartuessa kohti yötä, olen alkanut suoda muutamia pikaisia ajatuksia huomenna starttaavaan lukukauteen. Ja välittömästi vanha tuttu toverini stressi istuu olkapäälläni. Huono omatunto kolkuttelee ja muistuttaa tekemättömistä tehtävistä ja tulevista tenteistä, joiden eteen olisi voinut jotain tehdä myös kuluneen työloman aikana. Pyh, mutta mitäpä siitä, omatuntoni kolkutelkoon, haluan kirjoittaa tämän ensimmäisen blogitekstini tänään.

Ystäväni, juuri hän jonka kanssa elokuvissa jaoimme saman kaulaliinan kyynelten pyyhkimiseen, yllytti minut oman blogin kirjoittamiseen ja näinhän tässä kävi. Tarkoituksenani on kirjoitella sattumuksista elämässäni, sen enempää en blogin suuntaa lähde arvailemaan. Aluksi tapahtumat sijoittuvat tänne kylmää, pimeään ja Euroopan harvimmin asutettuun maahan, helmikuussa pakkaan rinkkani ja suuntaan vuodeksi Autchraliaan. Silloin haaveeni kuumista tasangoista ja miehistäkin toteutuu. Tästäkin lisää..

Nyt pehkuihin, aamulla loman virkistämänä koulun penkkiin manuaalisen terapian taitoja syventämään. Sweet dreams!