sunnuntai 19. joulukuuta 2010

ICIUM, imukuppihierontaa ja melkein moottorikelkkailua

Täällä asuessa suurella todennäköisyydellä tapaa uusia ihmisiä joka päivä, turistirysästä kun on kyse. Usein töissäkin parhaansa mukaan suosittelee tekemistä lomalaisille ja kuulee hyviä vinkkejä itsekin. Mutta kuinkas sitten suu pannaan, kun ilmoille lentää kysymys: mihin aikaan pääset, lähtisitkö ulos? tietenkin riippuu kysyjästä. Vastaus oli epäröimättä kyllä kiitos ja seurauksena oikein mukava viikonloppu, paljon hauskaa ja paljon uusia naamoja. Uudet naamat olivat lähes kaikki jollain tapaa taitavia moottorikelkkailijoita, ja tarkoituksena oli viedä minutkin pikku ajelulle lauantaina. Pakkanen paukkui kuitenkin -21, olisi ollut hiukan liian kylmää kyytiä..Tällä kertaa ei onnistunut, mutta myöhemmin tavalla tai toisella seurassa tai toisessa kyllä varmasti!

Lauantaina 18.12 avattiin ICIUM-jäämaa. Nopeasti käytiin se katsastamassa. Aivan mahtavia lumesta ja jäästä veistettyjä asioita. Kiinanmuuri, jonka päältä voi liukurilla laskea alas (oi kyllä, nämä aikuiset muuttuivat hetkessä pikkulapsiksi ja kilpajuoksua ylös mäkeen!). Jäästä ja lumesta tehdyt Helsingin tuomiokirkko, helsingin päärautatieasema, kiinalaiset monikerroksiset pagodat ja monet kiinalaiset ja lappalaiset hahmot vievät mennessään. Valaistuna pimeällä jäämaa on varmasti vielä mahtavampi kuin valoisaan aikaan..Tekijäthän ovat Kiinalaisia jäänveiston ammattilaisia ja heidän työtään voi seurata ICIUMissa päivittäin.



n





Etelässä on lunta reilusti enemmän kuin täällä. Pakkanen se jaksaa helliä meitä, nyt mittarissa -25 astetta. Takkatulta on siis syytä ihailla päivittäin, tai alkaa tuntua veto varpaissa villasukista huolimatta. Meillä on vielä tällainen silmää hivelevän kaunis, moderni kiertoilmatakka. Ei siis lainkaan lämpöä varaava, jonka luulisi täälläpäin olevan melkoisen kätevä ja lämmityskustannuksia pienentävä..




Tänään töistä tultuani käytiin syömässä jokasunnuntaisessa lapinpöydässä, siis seisovapöytä lapinherkuilla. Itse söin uunilohta ja muusia, poronkäristys on vuorossa taas ensiviikolla. Tosi hyvää ruokaa, nam. Kotona riuskoina plikkoina lapioitiin ja kolattiin lunta seinänvierustoille lämpöä pitämään, lenkkeiltiin ja saunottiin. Taija oli myös koekaniinina imukuppihieronnassa. Vastavuoroisesti sain myös hieronnan, pitäähän minun tietää miltä se tuntuu kun töissä sitä asiakkaille alan tehdä. Suosittelen kaikille, tehokasta niin lihaskipuihin kuin selluliittiinkin..kuten kuvastakin näkyy, voisi rasvaa hiukan vähemmänkin olla..





Kun taivas on tumma
ja pohjoisesta tuulee,
silloin enkelin laulun
tuulessa kuulee.
Se rakkautta ja lämpöä
koteihin laulaa,
Kaikille toivottaa joulurauhaa!


keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Sopeutumista

Olen tullut tulokseen, että asun aivan eri planeetalla kuin suurin osa ihmisistä. Liekö syynä sitten sopeutuminen ja siihen kuluva aika.. Viihdyn täällä toisaalta ihan hirmuisen hyvin, mutta kaikki on nyt lähipäivinä tuntunut niin hemmetin vaikealta. Kaipaan ympärilleni kavereitani, jotka tietävät juttuni ja joiden jutut itse tiedän ja voi jaaritella kaikki ajatukseni luottaen, että asiat pysyvät oikeilla ihmisillä. Olenkin uusien ihmisten kanssa valitettavankin epäileväinen, enkä osaa tosta noin vaan tehdä uusia kavereita. Olisi se vaan hauska olla aina iloinen ja lörpötellä ja analysoida kaikki asiansa kaikille heti kättelyssä ja tonkia toisesta kaikki asiat heti esiin, mutta kun en ole semmoinen. Tai siis olen, silloin kun on sellainen fiilis. Ja ongelmatilanteissa vetäydyn kuoreeni, enkä osaa käsitellä asioita, olen hiljaa ja tiuskin. Olen vastakohtia täynnä, iloinen/kiukkuinen, puhelias/hiljainen, tarmokas/laiska,hemmetin hauska/kuolettavan tylsä..enkä edes itse osaa olla itseni kanssa, joten miten muut voisi. Soittelen rasittavia itkupotkuraivoamispuheluja siskolle, ihan kuin se auttaisi. Että suuri kiitos ja hatunnosto vaan siskolle, sekä kavereille jotka myös saavat osansa näistä puheluista.

Joulukin tulee jo ihan kohta, ja sitäkin olen tänävuonna täällä paossa. Jouluaattona mennään Taija ja Taijan isän kanssa jouluillalliselle mutta sen suurempia suunnitelmia ei ole.

Jotain kivaakin olisi tiedossa lähiaikoina, moottorikelkkailua, tutun poromiehen porojen ruokkimista ja poroajelua. Lisäksi olen päättänyt ostaa sukset ja hiihtää itseni kesäkuntoon :D Kävinkin niitä jo katsastamassa, suolaisen hintaisia. Odotan siis roimia alennuksia. Lisäksi lautailu pitäisi ottaa haltuun, mutta sitä en niin innolla odota, luut luultavasti naksuvat poikki kertarysäyksellä.
Kas kun tämäkin teksti löytyi luonnoksista, eikä suinkaa julkaistu niinkuin olin aatellut jo viikko sitten. laho pää..

Ei oleminen täällä aivan makailuksi ole mennyt, Hullu Poro on työpaikkani, aloitin siellä syntymäpäiväni kunniaksi 1.12 fyssarin hommat. Ensivaikutelma on hyvä, tosi mukavaa sakkia töissä.

Käsitys lyhyestä tai pitkästä valimatkasta on täällä hieman eri kuin etelässä. Rovaniemellä käytiin viikko sitten Taijan asioilla ja samalla ostoksilla, matka sinne ei edes ollut pitkä, vain 180km..Aamulla ajoissa lähdettiin, ja aivan huikean näköiset maisemat, kun aurinko "nousi" taivaanrannan korkeudelle valaisten koko taivaanrannan kirkkaan oranssiksi! Tällä viikolla aurinkoa ei olekaan lainkaan näkynyt, valoisaa on muutama tunti päivässä. Yllättävän hyvin sitä jaksaa pimeästä hulimatta. Suurena apuna lenkeillä on isältä matkaan saamani otsalamppu. Se tosin meinasi jo kokea kurjan kohtalon pudotettuani sen pihaan. Onneksi saman talon asukas sen oli pihasta palasina bongannut ja korjannut.

Yksin asumisen jälkeen on ajoittain hieman haastavaa asua kämppiksen kanssa..mutta se siitä. Kävin tänään ihanassa tilpehöörikaupassa, siellä oli oman sisustusmaun mukaisia juttuja vaikka kuinka paljon. Tuli pieni kaihertava kaipuu valkeakosken kämppääni. Se oli kiva pieni koti. Ikävää ja turhautumista helpotti nopea puhelu yhdelle lähimmälle kaverilleni koskiin, pelkästään äänen kuuleminen rauhoitti mieltä. Onneksi on myös fb, missä voi kiireessäkin nopeasti kirjoittaa pikakuulumiset kavereiden kanssa :)