Ränsistynyt maatila, kuollut aviomies, sivistyksestä saapuva tiukka lady. Ja lady saapuu keskelle mitä? Keskelle pölyä, tomua, hikeä, verta ja juonittelua. Ei vaikuta lupaavalta. Kappas, kunnes seuraavassa hetkessä silmäni kiinnittyvät, noh, kuumaakin kuumempaan Mieheen isolla M-kirjaimella. Olen pyörtyä, sydän jättää iskun välistä, Hugh Jackman. Ennen melko tuntematon näyttelijä öykkäröi tiensä yhdeksi suosikkinäyttelijöistäni.
Kuumat tasangot ja kuumat miehet jääköön nyt valitettavasti haaveiksi. Terävimmät yksilöt saattoivat jo arvatakin, olin eilen elokuvissa. Pätkä oli "Australia" joka lunasti #1 paikan lempielokuvieni sarjassa. Elokuvan luomaa tunnelmaa ei heikentänyt se seikka, että vieressäni istui ihanaakin ihanampi ystäväni. Jokaisen pitäisi omistaa tosiystävä, joka lukee ajatuksesi ja tietää jo sanan/omituisen äännähdyksen alusta, mitä sinulla on mielessä. Mutta tästä lisää myöhemmin.
Australia vei minut tunneiksi aivan toiseen maailmaan, tunteesta toiseen ja takaisin sekä irroitti ajatukset tästä hetkestä. Juuri sitä mitä aivoni kaipasivatkin-Lomaa. Joulun ja uudenvuoden ympärille koottu tauko koulunkäynnistä on hassusti nimetty lomaksi. Tälläkin "lomalla" olen löytänyt itseni uurastamasta työn ääreltä, rahoittaakseni elämääni koulun häiritessä vapaa-aikaani taas keväällä. Tänään, viimeisen lomapäiväni jo kumartuessa kohti yötä, olen alkanut suoda muutamia pikaisia ajatuksia huomenna starttaavaan lukukauteen. Ja välittömästi vanha tuttu toverini stressi istuu olkapäälläni. Huono omatunto kolkuttelee ja muistuttaa tekemättömistä tehtävistä ja tulevista tenteistä, joiden eteen olisi voinut jotain tehdä myös kuluneen työloman aikana. Pyh, mutta mitäpä siitä, omatuntoni kolkutelkoon, haluan kirjoittaa tämän ensimmäisen blogitekstini tänään.
Ystäväni, juuri hän jonka kanssa elokuvissa jaoimme saman kaulaliinan kyynelten pyyhkimiseen, yllytti minut oman blogin kirjoittamiseen ja näinhän tässä kävi. Tarkoituksenani on kirjoitella sattumuksista elämässäni, sen enempää en blogin suuntaa lähde arvailemaan. Aluksi tapahtumat sijoittuvat tänne kylmää, pimeään ja Euroopan harvimmin asutettuun maahan, helmikuussa pakkaan rinkkani ja suuntaan vuodeksi Autchraliaan. Silloin haaveeni kuumista tasangoista ja miehistäkin toteutuu. Tästäkin lisää..
Nyt pehkuihin, aamulla loman virkistämänä koulun penkkiin manuaalisen terapian taitoja syventämään. Sweet dreams!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti