Eilen oli siita sekunnista, kun silmani avasin, siihen sekunttiin ku ne lopulta suljin, kuoleman vasynyt. Tyot ei olleet rasittavia, mutta koko paiva tuli puuhailtua sita ja tata. Silmat nakee ymparilla niin paljon, mita haluaisin kehittaa ja sormet syyhyaa paasta kiinni tyon syrjaan ja saada tuloksia aikaan.
9h tyopaivan jalkeen olin jo siina pisteessa etta seinat kaatuu paalle, pakko oli lahtea JUOKSUlenkille purkamaan paineita. Paahdoin pitkin pikkukylani katuja vajaan tunnin. Ja koska se ei muka riittanyt, menin tahkoamaan kotitaloni kuntosalille rautaa. Ja se taittui yllattavan hyvin.
Tanaan paiva meni oikeastaan melkolailla samanlaisesti ilman vitutusta. Mutta lenkilla kavin, hetkeksi eksyin paikallisille lenkkipoluille. Onneksi minut pelasti valtavan iso koira, joka loikki pelottavan nakoisena minua vastaan. Lahdin sitten sita seurailemaan ja se topsotteli kiltisti omistajansa luokse. Han sitten opasti minut takaisin reitille, josta paasin takaisin ihmistenilmoille. Kiitos ihana, kurainen valtavan iso ja pelottavan nakoinen koira!!
Operaatio pyykkaaminen tulee taalla tutuksi, paivassa menee noin 2 paitaa, hiki iskee heti kun hiukan mummojen kanssa jumppaa. Vaihtoehdot ovat siis pyykkaaminen tai uusien vaatteiden osto. Tanaan taivuin viela pyykkaamiseen, vloppuna suuntana Brisbanen keskusta ja ostokset.
Kotivaki, paljon haleja ja pusuja. olitte koko sakki unessani viime yona. <3
Kuvia koitan ehtia rapsimaan vloppuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti