Saarielämää

Huh-huh, viimeisestä päivityksestä on kulunut hävyttömän kauan aikaa. Mutta koska itse kirjoittajakin on hävytön, sallittakoon se häneltä.

Muutamana viimeisenä viikonloppuna olen tutustunut toiseksi suurimpaan ja suurimpaan..saareen..hiekkasaareen mitä maa päällään kantaa. Eli edellisessä tekstissä mainittu sekä kuvattu Straddie sekä huikeana kohokohtana Frazer Island, joka on se suurista suurin ja mahtavin hiekkasaari maailmassa,130 km pitkä ja 30 km leveä. Sieltä löytyy ihan kaikkea mitä lomaltani haluan. Rantaa,paljon paljon pitkää merenrantaa. Sademetsiä ja omituisia ötökoitä. Se on ainoa saari maailmassa jossa sademetsä kasvaa hiekassa. Autiomaa ja sen päässä ihana vihreä järvi. Lake McKenzie, jossa aivan sinistäkin sinisempää vettä ja vitivalkoista hiekkaa. Juuri sellainen kuin kaikissa mainoksissa.
Päivä 1
Ihana ystäväni Hanna kainalossa matka alkoi aamulla klo 5.45 taksilla Roma Streetille Brisbaneen. Taksikuski eksyili ja sekoili, mutta ajoissa perillä. Ja asiallisen alennuksen kera tietenkin..

Kokoontuminen autoilla. Hmmm.. valitsemmeko hieman vanhan näköisen, vai uudemman vastaavan maasturin 4 WD jonka kyydissä seuraavat kaksi päivää tiiviisti vietämme??hmm..onnekkaiden sattumien johdattelemana hyppäsimme tietenkin siihen vanhempaan autoon rastapaisen kuskimme ja 9 muun retkeilijän kanssa. Hmm..näyttää hyvältä, saksalainen tyttö, kaksi ranskalaista poikaa, pariskunta uudesta seelannista, ja äiti ja tytär (mistä lie) etupenkillä. Hyvä,saammekin sitten jutella kaikki huonot asiat suomeksi. "anteeksi, puhutteko suomee?" kysyy vaalea tyttö vastapäätä..hahaa..mikä sattuma törmätä suomalaiseen tyttöön, joka vielä on porin alueelta :) jee saimme uuden suomalaisen kaverin. Ja ylipäätään koko porukka oli mitä mainioin!

Kuskin sanat autosta: "Auto on muuten oikein hyvä, mutta se ei starttaa..joten se vaatii hieman tuuppausta. Mutta olen jo aika hyvä parkkeeraamaan alamäkeen :) " GREAT
Itseasiassa en unohda autoa koskaan, niin monta hauskaa hetkeä koimme sitä tuupatessamme, n 20 kertaa päivässä hehee

N.3 h autossa matkailtuamme, jalat ja kaikki muut ruumiinosat puutuneempina kuin koskaan saavuimme Rainbow coast ille eväsostoksille ja seuraavana oli lautalla saarelle meno. Saarella kaahailua 100km/h merenrantaa pitkin, leiriin saapuminen. Teltan kasauksessa osoittauduimme uskomattoman tehokkaiksi Hannan kanssa. Pikkupartiolaiset, todellakin!
Kaunis kaunis telttamme koki kuitenkin illan hämärtyessä pienen muodonmuutoksen ja aamun sarastaessa se muistutti enemmänkin tiipiitä ja sisältä akvaariota...


1935 rantaan jumiutuneen aluksen raato..The wreck of the Maheno
Päivän aikana hiekkarannalla kaahailun lisäksi ajelimme saaren kalliopohjan päällä, jonka n. kk sitten rannikolla käväissyt sykloni kaivoi hiekasta esiin.





Meno oli paikoitellen melkolailla jännittävää..vaihtoehto a)ajaako suurten kivien päällä jossa mahdollisuus auton joko jäädä jumiin vatsalleen keikkumaan tai kierähtää ympäri, vai reitti b) hiekkarantaa pitkin (merenpohjaa) kun allot vetäytyvät taaksepäin tullakseen uudelleen rantaan, jossa vaihtoehtona ajoittaa lähtö väärin, saada aalto niskaan ja moottori täyteen vettä jolloin meno jää siihen.. Mahtava kuskimme Graham toteutti molempia vaihtoehtoja paikasta riippuen ja selvisimme mallikkaasti!!





















Kahlailimme myös lähdevesipurossa, joka oli ihanan viileää ja kirkasta. Tähän lähteeseen hukkasin hopeisen varvassormukseni. Eläköön ihana Eli creek ja sormus ikuisesti yhdessä..matkaa seuraavana päivänä oli pakko ostaa uusi sormus varpaaseen killumaan.. :)

Ilta päättyi Teevesi lammessa uimisen jälkeen illanistujaisiin viineineen ja jossain vaiheessa hauskan ikimuistoisen illan jälkeen telttaan Hannan kainaloon.. Teevesilammesta sen verran, että sitä se oli oikeasti. Lampea ympäröi Tee puut, jotka pudottavat lehtiään veteen. siellä ne hautuvat ja muodostavat ison teeveden. Kyllä, se virkisti ja teki ihosta ihanan pehmeän, ja tuoksui tietenkin vihreälle teelle :)


Yöllä tottakai iski kaatosade hetkeksi. Niin pitkäksi hetkeksi että lahonnut telttamme imi vettä kuin sieni. Heräsin jalat vesilätäkössä telttamme jalkopäässä..wuhuu.. leirielämää =)








Päivä 2
Ryhmähenki oli mukavasti kehittynyt porukassa ja olikin hauska pakkautua autoon kun edessä oli sademetsäreissu, jota en muuten välttämättä suosittele edellisiltana paljon viiniä nauttineille. Kosteus ja kuumuus on uskomattoman tukahduttavia siinä olotilassa :)

















Puut olivat isoja. Mitä isompaa puuta halaa, sitä enemmän saa positiivista energiaa. Sitä ainakin tuli itselleen halittua :)






Lake McKenzie, my love

Ooh, tämä järvi täyttää kaikki unelmien järven piirteet. Turkoosin sininen vesi, ei eläimiä vedessä, valkoinen hiekka, siis vitivalkoinen. Kun hiekkaa hieroi ihoon sai uskomattoman pehmeän ihon. Rannalla kaikista äidin opeista huolimatta telmittyä hiekkasodan hurmassa Hannan ja kuskimme Grahamin kanssa. Siitä seurauksena sain korvan täydeltä hiekkaa, joka seuraavalla viikolla huuhdeltiinkin sairaanhoitajan toimesta pois ja korvatippakuurille..mutta temmeltäminen oli sen arvoista :D Aurinko paistoi täydeltä terältä ja saari hymyili kanssamme... Pure Love <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWfWaDwxeTMZ1JUDSAPasZSFbzFMEG_MD4nT0gkBBqq4KIE6Fz70M6rG5WycDOeJHfAfj41KIiari1Dh5tAgWhvrfBsflfh96XxRaamY5Apd1NjO-fhR7a3t94IMooFYg-2XPredGfl_0/s1600-h/P4121392.JPG">
















Dingot

Frazer island on kuuluisa dingoista. Ne ovat puolikesyyntyneitä ihmisten läheisyyteen,mutta todellisuudessa edelleen villieläimiä. Saaren asutusalueiden ympärille on lähiaikoina rakennettu dingoaidat suojaamaan ihmisiä niiden ahnailta lähestymisyrityksiltä. Olin aitaan täysin tyytyväinen aamuyön tunteina kun dingot hölköttelivät jonossa leirintäalueen aidan takana..
Rannalla ahnaat kojootit ahmivat törkeästi kaloja kalastajien ämpäreistä...Kalastajaparka..

Viikonlopun aikana tapahtui niin paljon, etten edes kaikkea saa kerrottua. Kaikkein viimeisin tapahtuma ennen uupuneiden matkaajien kotiinlähtöä oli toisen autoseurueen auton piiputtaminen kun olimme suuntaamassa kohti lauttaa. Moottori oli valmis ja savu vain nousi. Eipä mitään, lentokenttäläiset meidän autoon ja toinen auto hinaukseen ja saaren huoltomiehelle joka heräsi melkoisen viinihöyryisen näköisenä hommiin. Ehdimme viimeiseen lauttaan ja ilman taukoja lentokentälle. Matkasta jäi älyttömän hyviä muistoja ja paljon uusia kavereita. Palaan saarelle ihan varmasti uudelleen!!