Leviä kuvina

Emman blogista repäisin idean tehdä päivä kuvina-postaus (luonnollisesti muiden ideat on aina hyviä ja suuri tarve apinoida)Yllättävän vaikeaa kulkea koko päivä kuvia ottaen, niinhän siinä kävi, että kamera jäi kahtena päivänä iltapivään mennessä kotiin (huonoa muistia vai iltahämärissä tapahtuvia salajuttuja... hihhih)

Joka tapauksessa kuvakooste kahden päivän ulkoiluretkestä, kun minä olen vapaalla, kaikki muut töissä..eli luultavasti Levin jokaisesta puusta tuli kuva otettua. Mikä mahtavaa, aurinko on alkanut täällä jo paistaa, pakkasta on tosin kipakat -30 astetta. Mutta vaatetta päälle ja ulos lumikuvia ottamaan.

pakkastakin oli..

tuikku Levitunturin huipulla

Kaksi päivää siis, kaksi päiväretkeä Bossen kanssa. Maisemat on aivan huiput täällä. Vielä kun saisi aikaan kuvia, missä näkyy ihmisiäkin. Se laitetaan tavoitteeksi tulevaisuudessa :)

Usein sitä miettii kaikkea, mikä omassa elämässä on hullusti. Ei jaksaisi mennä töihin, ei jaksaisi urheilla, ei jaksaisi mennä ja tehdä jotain kavereiden kanssa. Ja sitten kun muilla on muuta tekemistä tai he eivät jaksa nähdä sua, pistää vihaksi. Ihmisissä, joita tapaa päivittäin, on kaikkia ärsyttäviä piirteitä. Jos koittaa soittaa kavereille, ne ei vastaa..päivät ovat siis melkoista painimista epämiellyttävien asioiden kanssa. Omasta elämästänihän puuttuu mies, talo, farmariauto, rahaa puhumattakaan vaatteista, kosmetiikasta, vapaa-ajasta ja jos ne kaikki mulla olisi, olisi niissä varmasti jotain vikaa.. Myös hevosen haluaisin ja joskus sitten aikanaan lapsia ehdottomasti.

Kovin usein sitä ei tajua ajatella, että moni voi aivan vihertää kateudesta ajatellessaan elämääni Lapissa Levillä. Täällä näkee paljon uusia ihmisiä joka viikko, tekee kahta työtä (onnekkaasti sekä oman alan työtä että narikassa hommia), lähteminen joka paikkaan on helppoa, ei ole tilivelvollinen kellekään, on kavereita siellä sun täällä johtuen monesta paikasta minne olen päättömästi vailla suurempia murheita muuttanut lähivuosina.Aina on siis yöpaikkoja minne meneekin.. Mutta kolikolla on aina kaksi puolta..mä taas haluaisin jo lopultakin löytää paikkani, löytää "se oikea" ja olla vaan onnellinen. Sitähän elämältäni haluan, olla onnellinen. Tuli se onni missä muodossa tahansa. Mutta ehkä tärkeintä olisi olla onnellinen juuri nyt, lopettaa mariseminen ja katsoa ympärille. Asiat voisi olla huonomminkin. Itselläni on tällä hetkellä asiat hyvin.

Parisuhde, jota itsekin niin kaipaan, ei tosiaan ole niin auvoista, mitä voisi näin äkkiseltään vaaleanpunaisten lasien läpi ajatella. Olen jo pitkään sanonut, että en edes kaipaa vastarakastuneen tunnetta, vaan sitä että olisin ollut jonkun kanssa jo vuosia ja olisi se tavallisen tylsä arki, "me" ja yhteiset ilot ja surut. Tuntisi toisen läpikotaisin, eikä olisi enää mitään mikä yllättäisi..Parisuhteessakin vaan valitettavasti silti on kaksi erillistä ihmistä. Ja kun on kaksi ihmistä, on kaksi mieltä. Eikä ne sittenkään pitkänkään tuntemisen jälkeen aina kohtaa..Valitettavasti olen saanut nyt vierestä avuttomana seurata läheisten kamppailuja parisuhteissaan. Omat murheet tuntuu naurettavan pieniltä ja tekisin mitä vain, että voisin ottaa sitä tuskaa itselleni...voisin milloin vain ottaa perheeni tuskan itselleni jotta läheisillä olisi asiat hyvin! Hirveää pelkästään että aikuiset on surullisia ja kun on lapsia, asiat on tuhatkertaa vaikeampia..

Toivon vain että asiat kääntyy parhain päin :(

Pikkuruisia riesoja :)

Viikonlopun kärvistelin taas korvakivussa..Terkkariin soittelin kuitenkin vasta tänäaamuna ja ajankin sain. Kysäisin ajo-ohjetta terkkariin Munkki-poron omistaja Antilta ja hän totesi vaan että soittaa kohta. Parin minuutin päästä hän jo kertoikin varanneensa mulle ajan tutulta yksityiseltä, koska paikallisen terkkarin lääkärit ovat kuulemma "tohtori Kuolema" ja "Tohtori Äkkikuolema" ja sinne ei oo kuulemma menemistä..Tulin kuitenkin pian huomaamaan ettei vastaväitteitä oteta huomioon ja menin sitten kiltisti yksityiselle tähän omalle kylälle. Mikäs siinä, komea nuori lääkäri, hyvät tropit ja maksun tullen sanottiin vaan että "hei vaan, ovesta ulos nyt tyttö" :) Uutena vuotena potemani välikorvan tulehdus edelleen jatkaa jylläämistään ja selittää sekä kivun että kuulon huonontumisen.. Toivotaan että tällä kurilla lähtee, pari viikkoa armonaikaa tai tärykalvo puhkaistaan :O Vaikka toisaalta, voisihan sitä käydä varmuuden vuoksi tohtorille vielä näyttämässä ;)

Pakkanenkin taas laski..ja auton jarru jumitti ja niin oli kaksi neitoa hädässä mökkitiellä. Lopulta, kun ensin kokeiltiin junnata eestaas ja jarrutella, puhelua veljelle, äitille, isälle (mitäs tärkeää kaikilla on kun kerrankin olisi oikein asiaa..), tutuille jotka hiemankin saattaisi tietää jtn autoista, erityisesti jäätyneistä sellaisista..Kaikenlaisia vinkkejä saatiinkin vastanneilta..Mutta sattumalta ei takaluukussa ollut metalliputkea, hiekkaa, letkua ja mitä kaikkea muuta tykötarvetta vinkeissä putkahtikaan ilmoille..Hyvä niin..Annettiin ypeydelle periksi ja koputeltiin läheisen mökin oveen varmoina, että siellä on venäläisiä.. Mutta ehei, rehtejä ja reippaita suomalaismiehiä kaksin kappalein, sekunnissa valmiina auttamaan. Auto pihaan, toinen tonki varastoa ja toinen jo siinä vaiheessa oli todennut ettei ole käsijarru, hakenut föönin, jatkojohtokelan ja puhalteli jo renkaaseen, tai siis jarruun. Toinen löysi silläaikaa kuumailmapuhaltimen, joka vaihdettiin puhaltamaan, sulakkeet napsahti pari kertaa ja miehet vain hymyssäsuin puuhastelivat. Pianhan se pyörä taas pyöri, miehet saivat isot halaukset ja vuolaat kiitokset ja meidän matka pääsi jatkumaan.

Syömässä käydessämme henkilökuntakorttini maksua suoritettaessa sai kassan pitämään aina hyvin negatiivisen "tööt-väärä vastaus" -tyyppisen äänen ja kassan takana hillunut tuttavani hymyssä suin sanoi koneen kertovan asiakkaan olevan katkaistu..eli kortti ei voimassa..hekoheko-miten niin ei ole. Vitsailin, että oonkohan saanut potkut enkä vain itse tiedä asiasta. Vitsi jäi kuitenkin muhimaan pahasti päähäni, pakko oli käydä toimistolla varmistamassa että edelleen kuulun henilökuntaan. Olenhan minä siellä vielä, koneelta katsottuna kortti kunnossa ja myöhemmin kokeillen se jo taas toimikin :D

Eli täällä ollaan ja pysytään! Minä <3 Lappi

suksi luistaa

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2011!!
Joulukuun brittituristit ja joulun ja uudenvuoden välin venäläiset ovat poistuneet katukuvasta ja muutenkin koko tunturi on hyvin hyvin rauhallinen. Niinkuin monet miljoonat muut, myös minä olen taasen kerran päättänyt aloittaa uuden vuoden kuntokuurilla; lisää urheilua ja syömisten tarkkailua. Kohtuullisen hyvin on jopa mennyt. Kuntosalilla minua jaksaa hikoiluttaa FLOWIN-matto: 45min treeni ja sykemittarin kalorikulutus 405. Eilen myös lapsuusmuistot tuli verestettyä murtomaahiihdon parissa. Ja se oli hauskaa! 2km lenkin sijaan harhauduttiin 4km lenkille, mutta hyvin pyyhki. Perjantaina taas uudelleen. Tänään hiihdosta on muistona kipeät jalat ja kädet..huh!
Alkuviikon olen ollut vapaalla töistä ja tänään lähdettiin Taijan, Kaisan ja Tainan kanssa SODANKYLÄÄN shoppailemaan. Onhan siellä sentään Seppälä, Lidl, hyvä kebabpaikka (joooo, terveellinen elämä..) ja yksi toinen vaatekauppa :) Saaliiksi sain perustopin, alushousut ja lidlistä vaikka mitä. Ihanaa saada hiukan maisemanvaihdosta, vaikka mikä tuppukylä vastassa olisikin..

Ainiin, meinasin ostaa omat sukset, mutta päädyin kuitenkin sijoittamaan ne rahat hiustenpidennyksiin. Aivan mahtavat hiukset, tykkään olla pitkätukkainen :) Ja sukset saan aina työpaikan puolesta ilmaiseksi suksivuokraamosta, eli päätyminen hiuksiin oli mielestäni varsin hyvä sijoitus :D

ICIUM, imukuppihierontaa ja melkein moottorikelkkailua

Täällä asuessa suurella todennäköisyydellä tapaa uusia ihmisiä joka päivä, turistirysästä kun on kyse. Usein töissäkin parhaansa mukaan suosittelee tekemistä lomalaisille ja kuulee hyviä vinkkejä itsekin. Mutta kuinkas sitten suu pannaan, kun ilmoille lentää kysymys: mihin aikaan pääset, lähtisitkö ulos? tietenkin riippuu kysyjästä. Vastaus oli epäröimättä kyllä kiitos ja seurauksena oikein mukava viikonloppu, paljon hauskaa ja paljon uusia naamoja. Uudet naamat olivat lähes kaikki jollain tapaa taitavia moottorikelkkailijoita, ja tarkoituksena oli viedä minutkin pikku ajelulle lauantaina. Pakkanen paukkui kuitenkin -21, olisi ollut hiukan liian kylmää kyytiä..Tällä kertaa ei onnistunut, mutta myöhemmin tavalla tai toisella seurassa tai toisessa kyllä varmasti!

Lauantaina 18.12 avattiin ICIUM-jäämaa. Nopeasti käytiin se katsastamassa. Aivan mahtavia lumesta ja jäästä veistettyjä asioita. Kiinanmuuri, jonka päältä voi liukurilla laskea alas (oi kyllä, nämä aikuiset muuttuivat hetkessä pikkulapsiksi ja kilpajuoksua ylös mäkeen!). Jäästä ja lumesta tehdyt Helsingin tuomiokirkko, helsingin päärautatieasema, kiinalaiset monikerroksiset pagodat ja monet kiinalaiset ja lappalaiset hahmot vievät mennessään. Valaistuna pimeällä jäämaa on varmasti vielä mahtavampi kuin valoisaan aikaan..Tekijäthän ovat Kiinalaisia jäänveiston ammattilaisia ja heidän työtään voi seurata ICIUMissa päivittäin.

n

Etelässä on lunta reilusti enemmän kuin täällä. Pakkanen se jaksaa helliä meitä, nyt mittarissa -25 astetta. Takkatulta on siis syytä ihailla päivittäin, tai alkaa tuntua veto varpaissa villasukista huolimatta. Meillä on vielä tällainen silmää hivelevän kaunis, moderni kiertoilmatakka. Ei siis lainkaan lämpöä varaava, jonka luulisi täälläpäin olevan melkoisen kätevä ja lämmityskustannuksia pienentävä..

Tänään töistä tultuani käytiin syömässä jokasunnuntaisessa lapinpöydässä, siis seisovapöytä lapinherkuilla. Itse söin uunilohta ja muusia, poronkäristys on vuorossa taas ensiviikolla. Tosi hyvää ruokaa, nam. Kotona riuskoina plikkoina lapioitiin ja kolattiin lunta seinänvierustoille lämpöä pitämään, lenkkeiltiin ja saunottiin. Taija oli myös koekaniinina imukuppihieronnassa. Vastavuoroisesti sain myös hieronnan, pitäähän minun tietää miltä se tuntuu kun töissä sitä asiakkaille alan tehdä. Suosittelen kaikille, tehokasta niin lihaskipuihin kuin selluliittiinkin..kuten kuvastakin näkyy, voisi rasvaa hiukan vähemmänkin olla..

Kun taivas on tumma
ja pohjoisesta tuulee,
silloin enkelin laulun
tuulessa kuulee.
Se rakkautta ja lämpöä
koteihin laulaa,
Kaikille toivottaa joulurauhaa!

Sopeutumista

Olen tullut tulokseen, että asun aivan eri planeetalla kuin suurin osa ihmisistä. Liekö syynä sitten sopeutuminen ja siihen kuluva aika.. Viihdyn täällä toisaalta ihan hirmuisen hyvin, mutta kaikki on nyt lähipäivinä tuntunut niin hemmetin vaikealta. Kaipaan ympärilleni kavereitani, jotka tietävät juttuni ja joiden jutut itse tiedän ja voi jaaritella kaikki ajatukseni luottaen, että asiat pysyvät oikeilla ihmisillä. Olenkin uusien ihmisten kanssa valitettavankin epäileväinen, enkä osaa tosta noin vaan tehdä uusia kavereita. Olisi se vaan hauska olla aina iloinen ja lörpötellä ja analysoida kaikki asiansa kaikille heti kättelyssä ja tonkia toisesta kaikki asiat heti esiin, mutta kun en ole semmoinen. Tai siis olen, silloin kun on sellainen fiilis. Ja ongelmatilanteissa vetäydyn kuoreeni, enkä osaa käsitellä asioita, olen hiljaa ja tiuskin. Olen vastakohtia täynnä, iloinen/kiukkuinen, puhelias/hiljainen, tarmokas/laiska,hemmetin hauska/kuolettavan tylsä..enkä edes itse osaa olla itseni kanssa, joten miten muut voisi. Soittelen rasittavia itkupotkuraivoamispuheluja siskolle, ihan kuin se auttaisi. Että suuri kiitos ja hatunnosto vaan siskolle, sekä kavereille jotka myös saavat osansa näistä puheluista.

Joulukin tulee jo ihan kohta, ja sitäkin olen tänävuonna täällä paossa. Jouluaattona mennään Taija ja Taijan isän kanssa jouluillalliselle mutta sen suurempia suunnitelmia ei ole.

Jotain kivaakin olisi tiedossa lähiaikoina, moottorikelkkailua, tutun poromiehen porojen ruokkimista ja poroajelua. Lisäksi olen päättänyt ostaa sukset ja hiihtää itseni kesäkuntoon :D Kävinkin niitä jo katsastamassa, suolaisen hintaisia. Odotan siis roimia alennuksia. Lisäksi lautailu pitäisi ottaa haltuun, mutta sitä en niin innolla odota, luut luultavasti naksuvat poikki kertarysäyksellä.

Kas kun tämäkin teksti löytyi luonnoksista, eikä suinkaa julkaistu niinkuin olin aatellut jo viikko sitten. laho pää..

Ei oleminen täällä aivan makailuksi ole mennyt, Hullu Poro on työpaikkani, aloitin siellä syntymäpäiväni kunniaksi 1.12 fyssarin hommat. Ensivaikutelma on hyvä, tosi mukavaa sakkia töissä.

Käsitys lyhyestä tai pitkästä valimatkasta on täällä hieman eri kuin etelässä. Rovaniemellä käytiin viikko sitten Taijan asioilla ja samalla ostoksilla, matka sinne ei edes ollut pitkä, vain 180km..Aamulla ajoissa lähdettiin, ja aivan huikean näköiset maisemat, kun aurinko "nousi" taivaanrannan korkeudelle valaisten koko taivaanrannan kirkkaan oranssiksi! Tällä viikolla aurinkoa ei olekaan lainkaan näkynyt, valoisaa on muutama tunti päivässä. Yllättävän hyvin sitä jaksaa pimeästä hulimatta. Suurena apuna lenkeillä on isältä matkaan saamani otsalamppu. Se tosin meinasi jo kokea kurjan kohtalon pudotettuani sen pihaan. Onneksi saman talon asukas sen oli pihasta palasina bongannut ja korjannut.

Yksin asumisen jälkeen on ajoittain hieman haastavaa asua kämppiksen kanssa..mutta se siitä. Kävin tänään ihanassa tilpehöörikaupassa, siellä oli oman sisustusmaun mukaisia juttuja vaikka kuinka paljon. Tuli pieni kaihertava kaipuu valkeakosken kämppääni. Se oli kiva pieni koti. Ikävää ja turhautumista helpotti nopea puhelu yhdelle lähimmälle kaverilleni koskiin, pelkästään äänen kuuleminen rauhoitti mieltä. Onneksi on myös fb, missä voi kiireessäkin nopeasti kirjoittaa pikakuulumiset kavereiden kanssa :)