torstai 26. helmikuuta 2009

Auchtraliaaa

Eilen oli siita sekunnista, kun silmani avasin, siihen sekunttiin ku ne lopulta suljin, kuoleman vasynyt. Tyot ei olleet rasittavia, mutta koko paiva tuli puuhailtua sita ja tata. Silmat nakee ymparilla niin paljon, mita haluaisin kehittaa ja sormet syyhyaa paasta kiinni tyon syrjaan ja saada tuloksia aikaan.

9h tyopaivan jalkeen olin jo siina pisteessa etta seinat kaatuu paalle, pakko oli lahtea JUOKSUlenkille purkamaan paineita. Paahdoin pitkin pikkukylani katuja vajaan tunnin. Ja koska se ei muka riittanyt, menin tahkoamaan kotitaloni kuntosalille rautaa. Ja se taittui yllattavan hyvin.

Tanaan paiva meni oikeastaan melkolailla samanlaisesti ilman vitutusta. Mutta lenkilla kavin, hetkeksi eksyin paikallisille lenkkipoluille. Onneksi minut pelasti valtavan iso koira, joka loikki pelottavan nakoisena minua vastaan. Lahdin sitten sita seurailemaan ja se topsotteli kiltisti omistajansa luokse. Han sitten opasti minut takaisin reitille, josta paasin takaisin ihmistenilmoille. Kiitos ihana, kurainen valtavan iso ja pelottavan nakoinen koira!!

Operaatio pyykkaaminen tulee taalla tutuksi, paivassa menee noin 2 paitaa, hiki iskee heti kun hiukan mummojen kanssa jumppaa. Vaihtoehdot ovat siis pyykkaaminen tai uusien vaatteiden osto. Tanaan taivuin viela pyykkaamiseen, vloppuna suuntana Brisbanen keskusta ja ostokset.

Kotivaki, paljon haleja ja pusuja. olitte koko sakki unessani viime yona. <3

Kuvia koitan ehtia rapsimaan vloppuna

tiistai 24. helmikuuta 2009

Australia
















Huh hellettä

Tänään lähinnä henkinen helle vaivaa, ajattelu höyrystää aivojeni rippeet ylös päästäni. Niinhän se meni, että kun kerroin alottavani vasta keskiviikkona, valehtelin- myös itselleni. Tänään piti olla vain pikainen priiffaus tulevaan ja perehdyttämistä.

Ensin yksi nainen aloitti perehdyttämisen, siihen saatiin paikalle vielä toinen ja kolmaskin, jotka jollain tavoin liittyvät harjoitteluuni. Kaikilla oli paljon ideoita ja mahdoton määrä odotuksia tuntui nyt kaatuvan päällemme. No, mutta toisaalta helpompi näin, että miettii ja karsii useasta vaihtoehdosta toteutuskelpoisimmat, kuin että joutuisi luomaan tikusta omakotitalon. Toimintani fysioterapiaopiskelijana tulee olemaan melkolailla itsestäni kiinni, kaikkea saan ehdottaa tehtäväksi.

Sainkin jo tehokkaasti rajattua itselleni muutaman suuremman ”projektin” joita lähden tuota pikaa kiikuttamaan johtoportaalle sulateltavaksi. Tiedän, kaikki lukijat, jotka minut tuntee henkilökohtaisesti, siellä jo hihittelee partaansa tietokoneidensa edessä. Tanja + suuri projekti = katastrofi. Noh, tiedän, että luonteeni ei ole mitenkään pitkäpinnaisuuden huipentuma, mutta nyt aion todella yrittää hoitaa tämän kunnialla. Onhan minulla jo suunnitelma, se on jo jotain. :)

Auringosta en ole juuri ehtinyt ,enkä uskaltanut nautiskella, päivät on enimmäkseen kulunut sisätiloissa tai varjon puolella, rusketusta on silti tullut. Sekundaneekeri.. Eilen illalla sain pelottavien elukoiden listaani lisättävää.. Flying Fox , lepakko, joka on saksanpaimenkoiran kokoinen kuten äiti asian ilmaisi. Mutta onneksi ne syövät hedelmiä, kuulemma. Äiti, toivon todella, että tieto pitää paikkansa. Huomasin jo, että ne pitävät vaalean sävyisistä vaatteista, minulla kun oli iltahämärällä valkoinen paita päällä. Selvästi vedin niitä ja kamalia sammakoita puoleeni..byhyy..

Tänään vaihdoin huoneeseeni (n. 2 x 3m) lipaston, nyt minulla on siis oma peili jonka edessä voin taikoa itsestäni ihmisen näköisen aamulla.. ei siis sekaista kerhotukkaa enää :)

Kuvat meni nyt kaikki tonne alkuun, enka saa niita siirrettya jostain syysta, mutta siis lisko joka asustaa kylpparin ikkunan ulkopuolella, asuintaloni, suuren suuri sviittini, paikallinen puu ja kukkapelto.

Kukkapellon takana olen nahnyt paljon hevosia, pitanee menna tutustumaan omistajiin viikonloppuna.. JEEEE!
















maanantai 23. helmikuuta 2009

Australi, Brisbane

Vihdoin paivitusta..ja vammaiskielta ilman pisteita aan ja oon paalla..

Saavuis siis Hong Kongista 8h lennon jalkeen perille Brisbanen kentalle. Lento meni totaalisesti nukkuessa, hurvittelu Honkkarissa otti veronsa. Pahamaineisella kentalla oli pienoisia vaikeuksia sisaankirjautumisessa, koska armas lentokonehenkilokunta ei ollut jakanut meille maihinnousupasseja nukkuessamme..Niita taytellessa ja ehka ainoan vittumaisen australialaisen virkailijan kanssa asioimisessa meni sellainen 30 min ja sata litraa tuskanhikea. Minut paastettiin viela nopeammin lapi kuin Hanna, joten sain jannityksella odottaa portin toisella puolella saanko rakkaan ystavani mukaan vaiko en. Tulihan se Hanna sielta lopulta..Huah, helpotus oli sanoinkuvaamaton.

Hanna ja hanen "perheensa" auttoi minut taksiin ja matkani kohti harjoittelupaikkaani alkoi. Taksimatka taittui 30 minuutissa hauskan taksikuskin kanssa jutustellessa. Harjoittelupaikan pihaan saapuessamme han oli jo kauppaamassa minulle autoa koska se on kuulemma ainut mahdollinen tapa liikkua kaupungissa, koska julkiset ovat kuulemma huonoja. :) Kauppoja ei viela kuitenkaan syntynyt..

Lampotila ja ilmankosteus oli saapumisyonani huikeat, nyt jaljella enaa lampotila.kylla on suomi-tytolla tottumista.. hiki virtaa..

Paikkani on siis vanhusten lepokoti Brisbanen laitamilla, maaseudulla. Hiukan Huittista muistuttava paikka. Asun omakotitalossa 7muun suomalaisen tyton kanssa ja oma sviittini on jopa pienempi, joka minulla oli siskoni perheen luona asuessa ja josta aina vitsia vaannettiin. :D

Paikka vaikuttaa oikein rennolta ja mukavalta, hiukan on varmasti suomalaiseen nopeuteen ja tehokkuuteen tottuneella pinnassa venyttamista, kaikki kun tuntuu tapahtuvan rauhallisesti..

Elainkunnasta olen tutustunut valtaviin sammakoihin jotka sylkevat myrkkya, valkoiseen jattilaislintuun pitkine nokkineen kayskentelemassa pihassa ja valtavaan lepakkoon..Ai niin ja kylpparin ikkuman ulkopuolelle tepsuttelee joka ilta pari gekko(miten ikina kirjoitetaankaan -liskoa valon perassa.Ne on mainioita otuksia :)

Parin paivan aikana olen saanut hoidettua itselleni puhelinliittyman ja pankkitilin. Nettiliittyma talon puolesta on onnettoman hidas, seka yksi kone meidan kaikkien opiskelijoiden jaettavaksi. Valitettavasti mokkula, jonka sain tutultani hanen poistuttuaan maasta, ei toimi jostain syysta taalla. Hankin siis ohjaajani kanssa yhteisen mokkulan, jonka pitaisi lupausten mukaan toimia ja olla nopea, kunhan se nyt viela aukeaisi kayttoomme...sitten saisi ainakin olla hyvalla omatunnolla netissa...

Kaikki siis hyvin taalla, kumpa voisin lahettaa soan lammosta suomessa tata lukeville <3

Mutta jep, kuvia lataan kun saan oman koneen netin paahan

Heippa

perjantai 20. helmikuuta 2009

Hong Kong day 3




Tänään ohjelmassa metrolla matkustus Hong Kong-saarelle, jossa tavoitteena kavuta Victorias Peakille..Hieman mietittiin pitkähihaisen mukaan ottamista, koska hotellimme tyttö sanoi ilman olevan ihan ok, ei sadetta, muttei kesäkään..Olimme rohkeita ja takit jäi kotiin. Hyvä valinta. Lämpötila oli noin +30 ilmankosteus huikea. Ja melko pian kainaloidenkin kosteus oli huikea..Jos tämä on talvi, mitä on kesä? Ihmiset kulkee kaduilla talvitakeissa ja saappaissa.

Kiivettiin ja kiivettiin ja kiivettiin. Lopulta polkumme päättyi- viidakkoon..
Hiki virtasi, ja valehtelematta kiipeilimme vuorille ylös ja alas yhteensä sata vuotta..Paluumatkamme vuorilta sisälsi yllättävän käänteen, kun yhtäkkiä törmäsimme Hong Kong- puiston porttiin. Mieleton paikka. Kaunista kaikki tyynni, kukat kukkivat ja kilpikonnat ja kalat polskuttelivat iloisina lammikoissa.


Päivä jatkui suuntamalla merenrantaan, joka nähtiin puiston tornista.Olihan sinnekin matkaa, ja muutamat portaat lisää ylös ja alas valtavia teitä ylittäessä.
komeita mökkejä
ihmisillä täällä kaupungissa..mietin miten paljon tuollaiset rakennukset painaa ja miten maaperä kantää tämän kaiken...insinööriainesta ihan selvästi :)








Cable car oli homman nimi iltapäivällä. Matka kopperossa vuorten yli munkkiluostariin. Matka-aika suuntaansa 35min. Menomatka kyllä hieman hirvitti ja pisti jalat veteliksi. Perillä odotti ihana munkkikylä, melko kaupallinen sellainen. Ja taas portaita ja kävelyä ja lopulta edessä aukeni näkymä jota olimme odottaneet..




















































Budha-patsas. Ja portaita, paljon portaita..Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..


























Näkymät oli kyllä kokemisen arvoiset koko reissulla..

Illalla oli vuorossa pakkaaminen ja pyykkäämistä manuaalipesukoneella. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hong Kong päättää. Huomenna lento Ausseihin, Birsbaneen. Päivittelen päiväkirjaa, jahka pääsen nettiin. Eli älkää olko huolissanne, vaikkei hetkeen kuulu. Pärjään kyllä :)

Haleja ja pusuja










torstai 19. helmikuuta 2009

Disneyland


Huh huh mikä päivä.. Herättiin aamulla 8 erittäin huonosti nukutun yön jälkeen. Pääsimme aikataulussa liikkeelle, olihan edessä mahtipäivä Disneylandissa. Hienosti olimme jopa selvittäneet bussin joka meidäät sinne kuljettaa.

R11 bussi ei sitten koskaan tullut ,ainakaan tunnin odottelun jälkeen. Otimme ohikulkijan suuren haasteen vastaan ja hyppäsimme metroon. Kahden vaihdon kautta pääsimme kätevääkin kätevämmin perille, viimeisen taipaleen metro ei ollut mikään turha peli niin kuin kuvasta voi nähdä..








Kyllä, koko Disneyland on juuri niin mahtava ja spektaakkelimainen kuin kaikki mainokset antavat ymmärtää. Työntekijät tekevät kaikkensa viihdyttääkseen ihmisiä ja maisemat on käsittämättömän hienoja. Koko tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla..maagista


Koko päivä paineltiin pää kolmantena jalkana joka paikkaan ja nähtävää riitti koko 8,5 h mitä paikassa pyörittiin. Parasta oli Space mountain vuoristorata, jossa kävimme vaatimattomat 6 kertaa, eli pahaan oloon asti ja Jungle River Cruice-risteily, jossa oppaana oli kajahtanut kiinalainen joka viihdytti meitä koko sydämestään
















Huikeaakin huikeampi oli päivän suuri paraati, jossa koko Disneylandin väki esittäytyi tanssien ja laulaen. Näkemistä riitti ja halu työntekijäksi kasvoi hetki hetkeltä. Miinusta paraatiin ei tullut viimeisen, Akun, Iineksen ja Pluton vaunun yläparvekkeella heilutellut komeaakin komeampi Dwaine Johnson, näytteijä Race to Witch Mountain- elokuvasta

Mikään ei kuitenkaan vetänyt vertoja tutulle karvakuonolle Hessu Hopolle, jonka kanssa vietin lämpimiä hetkiä pariinkin otteeseen :)

Tässä hetkemme ikuistettuna...<3













Kerrottavaa olisi niin paljon, ettei kaikkea voi edes muistaa.
Hieno päivä oli kerrassaan, sen kruunasi mahtava ilotulitus show joka järjestetään joka päivän päätteeksi klo 19. Ei ole moista nähty Suomessa
Rakkaat terkut kaikille <3

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Jos ostoksille haluaa..






Ehdottomasti Hong Kong.kauppaa kaupan perään, löytyy torikatua ja kojuja joka nurkalla. Myyjät ovat kohteliaan innokkaita ja tinkaamalla saa kivasti hintaa alas. Silmäparkani eivät enää jaksa katsella ympäriinsä kaikkea ihmeellistä.

Reissu alkoi siis tiistaiaamulla kellon soidessa 4.00.Nyt on lennetty pakarat ruvella, Amsterdamiin 2h jatkaen Hong Kongiin vaatimattomat 11,5h. Mikäli hyvää lentoa kaipaa, hypätkää ihmeessä Cathya Pacificin siiville.


Ensimmäinen päivä Hong Kongissa sisälsi hostellin etsimistä ja löytämistä Kowloon kujilta, kaupungilla haahuilua ja shoppailua. Epäluuloistani huolimatta(ja ystäväni pienen henkisen pahoinpitelyn seurauksena) söin myös perikiinalaista vihannes tofukeittoa, ja maistuihan se :)


Ilta kaduilla hurmasi minut täysin, ihmisiä, valoja, liikennettä, kaikkea ympärillä ihmetellessä. Kaupungin kuhinasta löytyy pieniä lepopuutarhoja, joissa vanhat miehet pelaavat korttia ja mieli lepää.
Kunnioittavasti suhtaudun hostellimme siivoojatyttöön, joka kertoi työskentelevänsä aamu 8- yö12, 7x viikossa saadakseen kokoon opiskelurahat.

Huomenna tapaan kaikki tuttuni Ankkalinnasta, jeejeejeejeejee!Disneyland, vihdoinkin!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Eipä ole aikoihin tullut lupauksista huolimatta kirjoiteltua..Se on toisaalta positiivinen merkki,voin vielä hyvällä omatunnolla sanoa omistavani muutakin elämää kuin tietokoneella istumisen (tai vaihtoehtoisesti kulutan aikaani niin paljon muilla sivustoilla, etten tänne ennätä...)

No jokatapauksessa HUOMENNA SE ALKAA..pitkä matkani toiselle puolelle maapalloa, kauas kaikesta tutusta ja turvallisesta. Nyt jo suoraansanottuna hirvittää vaikka toisaalta matkaa on jo odotettu 9kk. Matkavalmistelut ovat silti jääneet aikalailla viimetinkaan, erityisesti koulumateriaalia on tullut ajettua koneelle, muistitikulle ja vaikka minne vasta loppumetreillä.

Tässä vaiheessa ikävä painaa, haikeaa jättää kaikille rakkaille hyvästit pitkäksi aikaa. Hieno kuitenkin taas tajuta, miten ihana perhe minulla on rakkaita joka iikka vaikka liian harvoin sitä ääneen muistaa sanoa<3 Myös ystäviä on kerääntynyt ympärilleni suuri kirjava liuta, olen onnekas kaikin puolin. Kiitos kaverit

Matkasuunnitelma on siis viettää 3 lomapäivää ensin Hong Kongissa ennen lopullista määränpäätä Brisbanea Aussilassa. Lomalla aion vierailla mm. Disney Landissa ja päästä Aku Ankan kanssa kaverikuvaan Wuhuuu!!

Australiassa ensimmäiset 3kk taittuvat työharjoittelun parissa..

En edes lupaa kirjoitella pian lisää, kirjoitan kun kirjoitan ja laitan kuvia matkalta :)
Heippa hei